tiistai 8. elokuuta 2017

Naavaparran rangaistus

Jonkun pitäis rankaista muakin oikeastaan, sillä en treenannutkaan arvon pimppalihaksia, vaikka aioin. Jokatapauksessa roskia viedessä tuli mielihalu mennä antamaan Naavaparralle hyvänyön suudelma, naapurissa kun asutaan. Oli jännä aavistus, että hän olisikin runkkaamassa, mutta ajattelin, että ei kai nyt, kun sovittiin että pidettäis selibaattia huomisiltaan. Olin itsekin pidättäytynyt masturboimasta, vaikka mieli teki hieman väsymyksestä huolimatta.

Kun tulin sisään, Naavaparta tuli iloisesti ovelle vastaan, mutta vähän liiankin innokkaasti. Sanoin, että tänne oli tilattu pitkä kiihkeä suudelma. Naavaparta vastasi suudelmaan innokkaasti. Mutta sitten vetäydyin irti ja sanoin, taisit olla masturboimassa kun tulin. Naavaparta myönsi nolona. Tiesin. Miksei voinut soittaa ja perua sopimusta? Tai soittaa ja pyytää mua naimaan tai miellyttämään? Miksi? Tunsin, miten itsevarmuus ja seksikkyys kaikkosi minusta, tilalle virraten arvottomuutta ja toisarvoisuutta. Porno. Naiset, jotka ovat työkseen miehiä varten. Mutta jotenkin onnistuin pysymään aidosti tyynenä ja aistimaan, miten harmissaan Naavaparta oli, eniten siitä, että tuotti minulle pettymyksen. Halasin ja olin läsnä, näin orastavia kyyneleitä silmissä. Juteltiin, muistutin että ennen kaikkea haluan meidän suhteen perustuvan avoimuudelle ja rehellisyydelle. Olin pettynyt, mut jotenkin näin, että toisella oli vielä vaikeampi olla ja lohdutin. Ja Naavaparta oli kiitollinen, sanoi että olen kuin äiti, annan anteeksi. Sanoin, että voin miellyttää pornon kanssa, mutta Naavaparta halus olla mieluummin lähekkäin. Lepyin toisen lähellä, ei kumpikaan meistä pahaa halua toiselle, ja kumpikin on aika ajoin tuottanut pettymyksen, eri asioissa. Milloin minä siten, että kun piti olla kiva rento ilta, tulenkin ovesta kuin myrskyn nielleenä. Milloin Naavaparta siten, ettei tajunnut hienovaraisia vihjeitäni.

Sopu suli meihin, suumme sulivat suudelmaan. Mut sit sanoinkin Naavaparralle: käy siihen. Hän kävi makuulle innolla odottaen silmät kiinni, vaan saikin ah-inhokkinsa, köydet käsiinsä ja jalkoihinsa. Siinäpäs on. Pistin hänet pyytämään kutitus-rangaistusta, koska on ansainnut sen. Ja kiittämään kun kutitin. Nautiskelin ensin vain näkymästä, videokuvasin Naavapartaa. Ja hah, vai ettei tykkää alistua! Muuten vain hienoinen koveneminen alkoi näkyä peniksessä, jännittyneisyys mutta samalla uteliaisuus. Kun on täysin toisen armoilla, eikä tiedä mitä tapahtuu. Kutitin pitkään ja antaumuksella ja nautin toisen äänistä ja avuttomuudesta, kuitenkin lempeän äidillisesti. Naavaparta kiitti valtiatartaan. Kivekset oli erityisen paha paikka, sai toisen kiemurtelemaan kahleissaan kunnolla kun lupsutti kiveksiä kuin syöden ne elävältä. Samalla kun otin suihin, kutitin vielä lisää, ja kas, suuseksin aikana se ei näyttänytkään häiritsevän, kova patukka suussa. Ehkä Naavastakin vielä kutitusfettari leivotaan kun tarpeeks kuumassa uunissa paistetaan.

Istuin naamalle, kuvasin kun Naavaparran elin kovettui väkisin allani. Sanoin, et saa happea ennen kuin olet antanut mulle orgasmin. Mutta hienosti suoriutui. Sit laitoin jumppahousuni naamalle ja huikkasin "Sini, Merja ja Helvi, voitte nyt tulla, se on sidottu". Käskin kutakin miellyttämään Naavapartaa. Merja on ollut ikänsä lesbo, mutta nyt päätti salaa naisystävältään tutustua vähän mieskehoon, kun mahdollisuus oli tällaiseen sidottuun saaliiseen kajota. No, tietystikään ei mitään muita naisia ollut kuin minä, mutta hauska roolileikki ja nautin suuresti dominan roolistani. Merja sai maistaa elämänsä ensimmäisen kiimatipan peniksen päästä. Hän ei tosin ollut mikään viaton, vaikka äkkiseltään olisi luullut: lesboillessaan oli harrastanut mm. tuplafistausta. Käskin tytöt riviin ottamaan mallia suu auki spermaa odottaen, miten Naavaa miellytetään. Välillä Naavan erektio laski, mutta jatkoin stimulointia, välillä näytti olevan ylistimulaatiota, vaikka penis oli löysänä. Oli kiihottavaa käyttää toista vain leikkikalunani. Jännästi huomasin myös, miten erektio ei ole koko totuus; välillä Naavaparta oli todella kiihottunut ja tärisi laukeamaisillaan, mutta penis oli silti löysänä. Välillä taas meni jälleen kivikovaksi. Naava sanoi itsekin, et tuntui tosi hyvältä ja jännältä ja laukeaminen oli lähellä, kun stimuloin terskaa penis löysänä. Ratsastinkin vähän jossain vaiheessa. Naava on tykännyt viime aikoina kun oon ratsastanut hänestä spermat ulos. Mullekin ollut kiihottavaa. Mutta nyt halusin laukaista runkaten, se on harvinaisinta meille ja naimaorkut taas yleisimpiä. Aika vahvastikin terskaa puristin, tiesin että Naava kestää sen, hän nylkytti kouriani vasten kiimassa, mutta en antanut laueta vieläkään. Lopulta annoin laueta käsiini, tulikin kunnon ruiskaukset päälleni paineella ja vaikutti olevan hyvä orgasmi. Päästin miehen vapaaksi (aiemmin jo aneli), ja sanoin että nyt hyvitys on suoritettu.

Mutta ei päässyt aivan vielä pälkähästä! Sanoin, että kokeilee vielä mitä sai aikaan. Kielellä. Naavaparta nuoli kiltisti kaiken meteni pois, olihan hän itse sen saanut virtaamaan. Sormetti ja nuoli samaan aikaan, tuntui ihanalta ja sain monia pieniä orgasmeja. Lopulta 3 sormella ja itse auttaen, bravuurityylilläni toisen kättä käyttäen (siinä on jotain ihanan irstasta) sain todella hyvän ja vahvan orkun, jota Naavaparta jatkoi vielä "väkisin" liikuttelemalla sormiaan varovasti sisälläni. Orkku sattui, mutta se oli sellaista hyvää kipua kun lihakset pusertuu sormia vasten koko voimallaan.

Sanoinkin Naavaparralle, että varoo ettei jää pahantekoon koukkuun rangaistuksia odotellen.. Naavaparta sanoi, et oli yks parhaista sovuista mitä meillä on ollut. Pitänee siis varmaan tehdä näin jatkossakin. Muahhhahh, voin oikein etsimällä etsiä syitä kutittaa Naavapartaa!

maanantai 7. elokuuta 2017

Pannaan stressi pois hetkeksi

On ollut aika kiireistä, en ole ehtinyt kirjoitellakaan, vaikka tiedän että se tekee mulle hyvää ja on myös kivaa puuhaa eikä kirjoitusten aiheistakaan olisi ollut pulaa.

Oli todella ihana reissu lapsuudenperheen luona, tuli korjaavia kokemuksia, esimerkiksi kun sain lohduttaa äitiäni kunnolla, lapsena hän torjui lohdutusyritykset, mutta nyt vihdoin otti lohdun vastaan ja itkettiin yhdessä. Kun hän puhui siitä, miten tuntuu ettei ikinä riitä, ja muista vaikeista tunteista, sydäntä viilsi; niin tuttuja tunteita, mutta kun rakas ihminen niistä puhui, sai eri lailla etäisyyttä. Ehkä kun seuraavan kerran tulee itsellä tunne, ettei koskaan ole kylliksi hyvä, ehkä muistan miten äitikin sitä itki sylissäni ja kuitenkin hän oli siinä tilanteessa ja muutenkin mulle kokonainen, rakas ja riittävän hyvä äiti. Et ehkä myös minä voin olla riittävän hyvä silloinkin, kun ei siltä tunnu..

Seksuaalisesta kosketuksesta tuli 6 päivää taukoa, tai ainakin melkein, lapsuudenperheellä käydessäni. Siellä ei liiemmin tee mieli ja toisaalta olosuhteet on niin alkeelliset (ei suihkua jne), ettei oikein huvita likaisilla käsillä masturboidakaan, paitsi ehkä saunan jälkeen. Yhden kerran harrastettiin Naavaparran kanssa puhelinseksiä, silloinkin tosin pieni kuumotus, että jos joku sukulainen onkin yöllä ulkona ja sattuu kuulemaan. Oli kiva puhelu, tosi kiihottavaa kuunnella Naavaparran kiihottavaa ääntä ja kiihottumista ja lopuks laukeaminen, saaden itse puhelun aikana useita orgasmeja. Vaikka kivempaa ois toki livenä ollut..

Oli ihan hyviä keskustelujakin ja kaikin puolin kiva reissu. Vanhemmat ei edes riidelleet kertaakaan, oho. Vaikka en olis yllättynyt/säikähtänyt vaikka olis riitaa tullutkin, se on normaalia.. Äidin mielestä riita jäi tulematta sen tähden, että sai mulle purettua tunteitaan kunnolla.

Kotiinpaluu oli yllättävän kivuton, vaikka reissussa ollessa tulikin välillä vaikeita tunteita, hylkäämisenpelkoa ja sen sellaista. Mut ehkä kun sain jo reissussa itkettyä niitä, kotiinpaluu olikin yllättävän helppo. Näytin, miten ihana on olla Naavaparran lähellä, enkä koettanut pitää sisälläni. Mullehan nuo kotiinpaluut ja lähdöt on olleet vaikeita hylkäämiskokemusten takia, selkeästi nyt edistystä niissäkin.

En tosin ehtinyt montaa päivää nauttia lomasta ennen kuin 8-16 velvollisuus kutsui. Mut ehdin sitä ennen 2 päivää rentoutua ja se tulikin todella tarpeeseen. Naavaparta sai päästä kissakammostaan ja tutustua uutukaiseen kissanpentuuni. On todella kokonainen ja ihana olo monen vuoden tauon jälkeen omistaa taas Kissa. Pelkäsin, että 11-13-vuotiaan angstini ja itsemurhafiilikset nousisivat pintaan kissan myötä, sillä niihin aikoihin mulla oli kissa (joka jäi auton alle) ja pelkäsin assosiaation olevan vahva. Mitä vielä! Tuntuu, kuin kissa toisi mulle korjaavaa kokemusta. VAIKKA mulla on kissa, nyt kaikki on hyvin. Saan elää ikäänkuin uudelleen sen ajan, mutta seesteisemmin.

Kävikin jännä juttu kissan tulon myötä. Kun nautin hurjan paljon, aloin yhtäkkiä kehrätä seksin aikana. Siis ihan kuin kissa, uloshengityksessä pääsi tahattomasti kehräävää ääntä. Kun olin lapsi, halusin oppia kommunikoimaan kaikkien eläinten kanssa niiden omalla kielellä. Kun koetin opetella kehräämään, mulle naurettiin ja sanottiin, ettei ihminen voi kehrätä. Joten petyin, ja jätin harjoittelun sikseen. En edes yrittänyt, vaan feikkikehräsin sellaisella äänellä, minkä kissat kuitenkin jotenkuten tunnistivat. Mutta tuona yönä kissan tulon jälkeen aloin kehrätä aivan yllättäen ja tahattomasti. Se nosti pintaan monia tunteita, päällimmäisenä häpeän ja hämmennyksen. Koin olevani liian outo, ja pelkäsin myös, ettei mies voi hyväksyä tällaista "kissanaista", säikähtää, ja koska on sanonut, ettei pidä kissoista. Toisaalta löysin rauhan, kun muistin, että Naavaparta on sanonut myös, ettei pidä ihmisistä, tai koirista, ja silti tykkää kaikkien lajien joistain yksilöistä. Tunnekirjon myötä pääsi itku kehräyksen johdosta, itkin kunnolla ja Naavaparta lohdutti. Puhuttiin tästä myöhemmin ja hän nauroi, että ei häntä haittaa jos mä kehrään. No hyvä, koska nyt kun se tuli ekan kerran ulos, on sitä tapahtunut aika usein kun nautin kunnolla.. kehräys vaan tulee jostain syvältä minusta. Ehkä olen liian "eläinten kasvattama", mutta jos niin on, ei auta tuomita silti itseään. Kun saan kokea ja ilmaista kaikki puolet itsessäni, on ehjä ja onnellinen olo. Tulla hyväksytyksi outouksineenkin.

Tuo seksikerta oli muutenkin aika ihana ja ihmeellinen. Aloitettiin ihan vain meditoimalla 10 minuuttia, koetetaan ottaa käytännöks aina kun tavataan. On ihana vaan maata toisen vieressä ja tuntea, mitä tuntee. Kiihotuin ja laukesin aika pian. Mut se vain jatkui ja jatkui, ja voimistui. Tuntui kuin oltaisiin olio, mikä ui vedessä kaikkine raajoineen, kahden olion sulautuma. Kuin minä olisin olennon "pyrstö", johon Naavaparta pisti vauhtia antamalla mulle jatkuvaa, voimistuvaa orgasmia. Koko alapää sätki nimittäin kuin kalan pyrstö. Tuntui, kun olisin mennyt ihmisen syntyaikaan, vesieläimen aikaan alkueliöksi alkumereen. Orgasmi vain jatkui ja jatkui ja tuntui läkähdyttävän vahvalta, etten jaksaisi enää, mutta en pystynyt olemaan nauttimattakaan. Lopulta tuntui kuin olisin uinut rantaan, lopen uupuneena. Tuli tunne: tähänkö kuolen, kaikkeni antaneena, jotta jälkikasvu saa elämän alun? Kuolemanpelkoa oli, mutta se oli jotenkin... merkityksetöntä? Ikäänkuin toteamus vain, että nyt taidan kuolla, ja ylpeys, kun oli antanut kaikkensa ja nauttinut pirusti. Mut en mä kuollutkaan, vaan se oli vain sen tarinan loppu, siitä alkoi uusi. Silmät oli nimittäin vieläkin kiinni, juuri sen takia mä nautin nauttia silmät kiinni, kun saa kokea mitä ihmeellisempiä maailmoja ja tarinoita. Ne vain tulevat jostain, kuin elokuvat, voi vain katsella ja ihmetellä. En muita enää, mitä kaikkia tarinoita oli, mutta jossain vaiheessa kehräys liittyi asiaan ja löysin ymmärryksen ja sovun itsestäni. Oli huippuseksiä, sen muistan, harmi että melkein kaikki muu onkin unohtunut.


Jollain seksikerralla tuntui, kuin lähtisin putoamaan selkä edellä, kuin korkeasta tornista hypäten, mutta putosin koko ajan uudestaan looppina, kuin pyörien ympäri selkä edellä pudoten. Samoin, kuin vaikkapa humalassa katto tuntuu pyörivän, mutta eri suuntaisesti -oudompaa ja pelottavampaa, tai ehkä vain uudempaa selkä edellä, kun ei "näe" mihin putoaa. Harmi, että jänistin, en pystynyt kokemaan sitä hurjaa "vuoristorataa", en kertakaikkiaan uskaltanut, sillä kertaa. En uskaltanut myöskään nukahtaa savuissa siten, että mies antaa mulle orgasmeja nukkuessani. Tuli pelko, ettei psyykkeeni kestäisikään kolmea vahvaa alitajunnan avaavaa elementtiä (savu, uni ja orgasmit), vaan menisi jotenkin rikki tai psykoosiin. Toisaalta harmitti, koska tiesin, että jotain todella upeaa saattoi jäädä kokematta. Ehkä vielä joskus uskallan, sitten kun aidosti tuntuu siltä, olen valmis. Väkisin ei kannata.

Käytiin perjantaina uimassa Allas Sea Poolissa Helsingin keskustassa. Harmi, ei tullut tuhmailuja tällä kertaa. Itseasiassa mulle nousi yllättävänkin vahvat negatiiviset tunteet pintaan siitä, että oletin että saisin nauttia seksuaalisesti, eikä sitä sitten tullutkaan. Taas huomasi, että seksuaalinen kosketus on mulle hieman pakonomaista välillä. Jos en saa seksuaalista kosketusta, mun on vaikea tuntea olevani rakastettu, ja koen ainakin jonkin tason seksuaalisia tunteita aikalailla kaikkia niitä kohtaan, joita rakastan. Ne ovat kietoutuneet yhteen mulla, varmaankin hyväksikäyttökokemusten takia. Sain liian vähän kosketusta lapsena, joten mua oli lienee helppo hyväksikäyttää. Koska samalla kun rajojani rikottiin, samalla myös janosin ja kaipasin kosketusta ja sen takia siedinkin sellaista, mitä ei olisi pitänyt. Janosin rakkautta. Kun sitten käsitinkin, että ukki olis halunnut vain "sitä", tuntui ettei hän koskaan mua rakastanutkaan, tuntui yhdeltä isolta petkutukselta. Nykyäänkin välillä pelkään, että miehet ovat halunneet vain seksiä minulta, ja se satuttaa syvästi, pelkkä ajatuskin. Toisaalta tuntuu ikävältä myös ajatus, etten enää olisikaan haluttu esimerkiksi Naavaparran mielestä. Sattuu, koskee, tuntuu sietämättömältä. Haluan olla rakastettu ja haluttu, aivan kuten itse myös rakastan ja haluan rakkaitani. No, meille siis tuli pienoinen riita uimareissun jälkeen aiheesta. Onneksi suht rakentavasti saatiin asia puhuttua. Tajusin, että silloin kun kummallakin iskee sama trauma/pelko päälle samaan aikaan, on vaikeaa löytää sopua. Kun mä koin itseni riittämättömäksi, koska Naavaparta ei ollut miellyttänyt mua uimalassa, Naavaparta koki samaanaikaan itsensä riittämättömäksi, koska koki, että jonkun muun kanssa mulla olis ollut kuhertelua. Kumpikin siis koki, että vika on itsessä, vaikka ei lopulta kummassakaan ollut "vikaa", ollaan vain erilaisia. Minä exhibitionistina nautin suuresti nauttia salaa, mitä useampi ihminen ympärillä, sen kivempaa ja tuhmempaa. Mies taas on aika ujo loppujen lopuksi ja nauttii eniten tutussa ja turvallisessa ympäristössä tutun/tuttujen kanssa, siksi orgiatkaan eivät ole olleet hänelle mitään erityisen kivoja tapahtumia. Ja vaikka mies tykkää antaa mulle nautintoa, hänellä tulee uimahalleissa olo, että on paljon kauniita naisia, mutta kehenkään ei saa yhteyttä, kaikki vain torjuisivat kuitenkin. Mua suorastaan liikutti kun Naavaparta kertoi tätä, en ollut tajunnut asiaa hänen näkökulmastaan. Tajusin myös, että hänelle ois tärkeää saada kokea olevansa haluttu välillä jonkun muunkin naisen taholta kuin mun. Vaan mistäpä löytyis, ei niitä sopivia naisia takapihalla kasva. Mut en ollut tajunnut, että Naavaparrallakin on epävarmuuksia sillä lailla. Kun itse koen, että uimahallissa on jopa pientä flirttiä, eivätkä naiset suutu siitä jos nainen katselee kainosti, en tajunnut että miehelle se on kuin miinakenttä: ei saisi kiihottua, eikä katsellakaan näkyvästi vaikka on kauniita naisia kaikkialla.

Lauantai ja sunnuntai vietettiin kerrankin ilman mitään ohjelmaa, ihan vain rentoutuen. Ihanaa, kiireetöntä seksiä oli molempina päivinä. Sunnuntaina eli eilen oli vähän spesiaalimpaakin juttua: Naavaparta kokeili hierontakynttilää valuttaa päälleni (yllätyin, ei se niiiin kummoiselta tuntunut kuin olin olettanut), ja kokeili toista kertaa speculumia muhun. Se on tosin vähän ikävä laite, sillä vaginan lihakset jää ikävästi väliin ja speculumin (muovinen, läpinäkyvä) reunat tuntuu teräviltä. En siis pysty täysin vapautumaan sen kanssa ja usein orgasmit heikkenee/loppuu kesken speculumilla, sillä ne alkavat sattua ja äkillinen kipu säikäyttää. Mutta gyne-harjoitukset on hyvällä mallilla silti ;) Pitää toivoa, etten sitten gynellä käydessä laukea samantien kun laitetaan lämmitetty metallinen speculum sisään, etenkin jos on hellä ja nätti gynekologi. No, kivempi sekin ois, kuin että tuntuu vastenmieliseltä ja inhalta ja siltä että mun kalleimpaan ja intiimeimpään kajotaan rumasti. Speculumin lisäks Naavaparta sormetti mua, käytti wandaa vibrakidutukseen, ja pumpattavaa dildoa pumppasi hiljalleen aika isoksi sisälläni siten että kyllä tuntui! Aina välissä välillä nai ihanasti mulle muutamia orkkuja, ja lopuks otti myös oman nautintonsa naiden. Oli todella hyvää ja himokasta seksiä. Piti vielä pyytää antamaan "yks pikaorkku", eli hehheh, muutama vahva sormin, sekä masturboida kotonakin vielä seksiä muistellessa, vaikka paikat oli jo aivan kipeät. Ei tosin ole enää, jotenkin mun pillu palautuu nykyään isostakin rääkistä 1-2 päivässä, kai se tietää että parempi parantua äkkiä kun kohta taas seuraava koitos edessä :D Lantionpohjanlihastreenistä on nyt ikävästi taukoa, mut tänään väännän vaikka väkisin rättiväsyneenä jonkun treenin, vaikka tiedän että ennätyslukemia ei nyt tule takuuvarmasti, eikä edes keskinkertaista tulosta.

Ai niin, ja yks pikanainti oli kans ihana. Harvoin pikapanoissa tulee kovinkaan psykedeelisiä fiiliksiä, mut sillä kertaa tuntui kuin sulauduttaisiin yhteen, tunto hävisi alapäästä kokonaan, ei turralla tavalla, vaan sillä lailla kuin sulautuisi, liikkeet meni täysin yksiin ja tuntui kuin meidän alapään olisi yhtä, kuin sulaa voita. Muutenkin "sielunyhteys" tai miksi sitä sanoisikaan, oli siinä etualalla, kehot oli vain "siellä jossain". Katsottiin toisiamme intensiivisesti silmiin. Välillä toisen kasvot sumeni, en silti tajunnut laukeavani (kun ei ollut sitä tuntoaistia vaginassa, enkä siis tuntenut vaginan supistuksia niinkuin yleensä tunnen herkästi). Mies sen mulle sanoi, että laukesitko lujaa siinä ja siinä kohdin, kun sun silmät sumeni (en tiedä mistä Naavaparta tunnistaa sen, mut aina osuu oikeaan, hän tietää joskus pelottavankin paljon mun fiiliksiä, kai tuntee mut vaan liian hyvin) ja vagina puristi tosi lujaa. Ne oli siis vähän leijuntaorgasmin tapaisia orgasmeja, sellaisia missä kehon tuntemukset on jossain hyyyvin kaukana ja päällimmäisenä on vain suuri rakkaus ja ilo. Mut en ole kokenut aiemmin tuollaisia siten, että kokisin noin vahvaa sulautumista miehen kanssa. "Kevyempiä" sulautumisen muotoja ja asteita oon kokenut, vähän kuin "2 olentoa sulautuneena yhteen" -tyyppisesti, mut sillä kertaa tuntui kuin alapäät olisi yhtä ja samaa ja muut osat kehoista erillisiä (vielä). Niin vahvaa tunnetta, että tuntoaisti häviää kokonaan, olen kokenut vain leijuntaorgasmissa, jossa olen toistaiseksi ollut yksin (ihmeellinen tunne sekin). Mut nyt on jotain uutta tapahtumassa, sillä olen alkanut olla yhä enemmän läsnä rakkaan kanssa, eikä mun ole tarvinnut paeta yksinäisyyteeni nauttiakseni olemassaolosta maksimaalisesti. Naavapartakin myönsi, että taisi kokea jotain syvällistä/psykedeelistä, mutta on vaikea tunnistaa tai pukea sitä sanoiksi jälkeenpäin. Arvasin! Musta on aina tuntunutkin siltä, että kun koen sulautumista tai muuta, myös Naavaparta kokee sen, omalla tavallaan, mutta ei ehkä halua/osaa pysähtyä pukemaan sanoiksi siinä hetkessä tai myöhemminkään. Jotain hän kuvaili ja samastuin aika paljon. Jotain tähän tapaan: "tuntui kuin oltaisiin yhdistytty tunnetasolla.. äh, en mä osaa selittää, mut tuntui niinkuin meidän kehoilla ei olisi niin väliä, vaan meidän mielet yhtyis".

On ollut joitain muitakin hienoja hetkiä, mitkä olisin halunnut pukea sanoiksi, mutta en nyt muista enempää ja toisekseen: uni kutsuu sillä viime yön unet jäivät huonoiksi.

Rakkaudellista olemassaoloa, kuka ikinä tätä lukeekaan <3

Pimpin kuulumisia (vanha luonnoksiin unohtunut postaus julki)

Kas, tällainen valmis postaus löytyi luonnosten kätköistä kun meinasin alkaa uutta kirjoittamaan! Neiti Hajamieli välillä unohtelee asioita, ja postauksia. Mut eihän sitä tiedä jos tästä jollekulle vielä iloa ois :)



Hyvää kuuluu pimpille! Se on viime päivät saanut oikein kiitettävästi huomiota, hellyyttä, täytettä, venytystä, hierontaa ja jyystöä. Verenkierto vaginan alueella on ollut aikas vilkasta.

Kerron ihan sekalaisessa järjestyksessä kuulumisia sen mitä muistan.

Puhelinseksiä tuntemattoman kanssa

Eräs tuntematon nainen otti muhun yhteyttä, ja kysyi, haluaisinko laukaista hänen orjansa puhelimitse. Sopihan se, prepaid-liittymän välityksellä, ihan kiehtova ajatus ja tämä nainen vaikutti aika samanhenkiseltä, harmi että asuu kauempana joten ainakaan ihan lähiaikoina ei voida tavata. Kenen tahansa pyyntöön en olis suostunut. Toteutimme tämän tänään päivällä vähän spontaanisti. Jo puhelimessa kuulin orjamiehen runkkailevan jo aika kiihkeissä tunnelmissa pitkän laukeamistauon jälkeen. Olin itse lueskellut kiihottavia naisen kertomuksia, joihin samastuin aika vahvasti, joten teki jo mieli itsellänikin. Harmi vain, kaiutin kännykässä ei toiminut kunnolla, joten en saanut molempia käsiä vapaiksi, vaan pidin toisella kädellä kännykkää korvalla. Silti oli miellyttävää jutella, kuunnella toisen hengitystä ja kuvitella se valtava kiima selibaatin johdosta. Itsehän sain viimeksi yöllä nukkumaanmennessä tyydytyksen, mutta silti oli aika himokas olo jo. En ole paljoa puhelinseksiä harrastanut, sekin vähä pääosin Naavaparran kanssa, joten ujostutti myös hieman. Pillu oli kuitenkin ihan messissä, vähän kipeä vielä, mutta tuntui ihanalta hitaan varovasti työntää sisään pientä dildoa. Pillu alkoi sykähtelemään ja "lypsämään" dildoa samantien, piti varoa etten laukea heti, koska halusin viivyttää hieman. Tosin, jokunen orgasmi "karkasi" ilman lupaa, tuollaiset vahinko-orkut jää vain hieman laimeiksi. Ihan hyvä orgasmi tuli sitten, kun kuulin miehen laukeavan luurin päässä ja samalla tein muutaman nopeamman liikkeen dildolla, laueten itse samaan aikaan. Oli kiihottavaa kuvitella, miten hän nieli omaa spermaansa ja miten paljon sitä mahtoi tulla selibaatin jälkeen. Lopetettiin puhelu, sillä halusin jatkaa puuhia omassa rauhassani kaksin käsin, käyttäen wanda-vibraa klitalla ja pientä dildoa samalla pillussa. Sain muutaman kevyen orgasmin ja lopuksi yhden vahvan ja aika pitkän. On näköjään puhelinseksikin oikein kiihottavaa joskus :) Sai helpommin kuviteltua asioita, kuin yksin, toisaalta taas kun puhui toiselle, se häiritsi vähän omiin tuntemuksiin keskittymistä. Mulle voisikin joskus joku muu puhua tuhmia siten, että voin vain kuunnella ja nauttia. Naavaparta on tätä kyllä tehnytkin etänä, ja on todella kiihottavaa.


Suloisen naisen tapaaminen

Kerrankin nainen otti muhun päin yhteyttä, se on hieman harvinaisempaa. Naisilla usein keskenään on ongelma, ettei kumpikaan kehtaa tehdä aloitetta, kun naiset ovat tottuneet siihen, että miehiltä tulee aloitteet. Oli siis todella virkistävää saada viesti naiselta. Kutsuttakoon häntä salanimellä Aava. Kovin paljoa ei oltu netissä juteltu, tykkään tutustua mieluummin kasvotusten. Mentiin Aavan kanssa piknikille lähimpään puistoon, oli oikein aurinkoinen, miltei helteinen päivä. Aava näytti heti ensinäkemältä söpöltä, luonnolliselta ja aidolta, eikä päätelmä ollut väärä. Hänen kanssaan oli helppo olla alku-ujoudesta huolimatta ja tuntui vähän kuin oltais tavattu jo joskus aiemmin. Yleensä tällainen fiilis lupaa vain hyvää. Juteltiin puistossa ja syötiin piknik-eväitä, sitten hieroin Aavan päätä päänhierojalla (orgasmitroniksikin kutsuttu). Hän näytti siitä tykkäävän, tunsin vienoista kehon säpsähtelyä. Koska tultiin hyvin juttuun (ainakin mun mielestä :D) ja oli luonteva ja kiva olla, pyysin Aavan saunomaan luokseni. Laitoin kuitenkin muodon vuoksi laput silmille bussimatkan ajaksi, koska en halunnut vielä paljastaa asuinpaikkaani. Oli tavallaan vain helpottavaa, kun Aava kertoi lukeneensa blogiani -ei siis ole mitään "salattavaa". Samaan aikaan hieman nöyryyttävä tunne (täällä kun olen kirjoitellut hyvin intiimejäkin asioita), mutta kuitenkin miellyttäväkin. Kävelytin Aavaa kotini lähellä hetken ja hänellä tuntui olevan yllättävän hyvä suuntavaisto, tunnisti että kävelimme ympyrän. Kotona hän sai hetken tutkailla asuntoani laput silmillä ja teki yllättävän paikkaansapitäviä päätelmiä huonekalujen väristä lähtien :D Riisuuduttiin kylpyä varten, Aavalla oli kaunis alusasu, mikä miellytti silmää. Kovin kauaa ei ehditty kylvyssä olla, kun muistin saunavuoron, sitä oli vielä puoli tuntia jäljellä, joten ehdittiin juuri sopivasti löylyille. Laput sai ottaa pois silmiltä kylvystä poistuessa. Saunassa oli mukava nuolla Aavan korvia sylissä pitäen, mistä hän näytti tykkäävän.

Kotona sidoin hänet kiinni sänkyyn kaikista raajoista ja laitoin uudelleen laput silmille. Aloin kutittaa, ja Aava kutisikin aika helposti, sain paljon hupia sidotusta saaliistani. Koskettelin koko kehoa, silitin kitalakea mikä tuntui kutittavan liikaakin, mikä tuntui hitusen sadistisesti hyvältä. Aavan pillu kiilteli kiimamedestä ja kuvailin hänelle korvaan sanoen miltä se näyttää. En malttanut enää olla koskematta tuohon houkuttelevaan, kauniiseen pilluun. Aava tykkäsi, kun purin häntä kaikkialta, jopa niin lujaa, että itseäni hirvitti, en ole purrut ketään koskaan niin kovaa, vaikka hänelle olisi ilmeisesti lujempikin kelvannut. Tähän pitää totutella lisää :D Erityisesti niskan pureminen tuntui olevan Aavan mieleen ja kieltämättä se kiihotti myös mua todella paljon, tunsin itseni vähän kuin leijonaurokseksi, joka nappaa niskasta kiinni ja astuu narttunsa. Harmi vain, etten omista penistä. Oli heti tosi luontevaa olla Aavan kanssa, toki alku-ujoutta, mutta tuli olo että voisi tehdä vaikka mitä ja etenkin kun oppii tuntemaan toisen rajoja ja mieltymyksiä.

Silittelin Aavan ihanan muhkeaa turvonnutta klitorista, en ole nähnyt koskaan niin isoa klittaa, se oli todella kiihottava, ja Aava muutenkin. Työnsin hitaasti yhtä sormea sisään samalla, tuntui että saisin Aavan laukeamaan melko helposti, jos haluaisin, mutta oli kiehtovampaa kiusoitella ja antaa himon kasvaa. Tosin, tuli jossain vaiheessa ihan mielenkiintoista keskustelua, mikä vei himoa taka-alalle, mutta oli muuten mun mielestä hyvä, oppia tuntemaan toisiaan. Hieroin Aavan vaginaa 1-3 sormella vaihdellen, ihan omaksi huvikseni, sillä hän sanoi ettei ole (vielä) juurikaan kiksejä saanut vaginasta. Innostuin kertomaan tarkemmin näkemyksistäni, miten vagina ja aivot ovat "suhteessa" ja sitä suhdetta voi myös vahvistaa tietoisesti ja esim. lantionpohjanlihastreeni (josta Aava ilmaisi olevansa kiinnostunut) vahvistaa tuntoherkkyyttä ja yhteyksiä. Hups, tuli vähän ehkä liiankin pitkään puhuttua aiheesta samalla kun hieroin vaginaa rauhallisesti, vähän innostuin.. Multa jos jotain kysyy, yleensä saa pitkähkön vastauksen :D Vaikka Aava itse sanoi, ettei tunne kauheasti vaginassa, tunsin kyllä sormissani vaginan reagoivan hierontaan, monet pienet lihakset elivät omaa elämäänsä. Eli on se siellä, elossa, suhde mielen kanssa vaan kaipaa vahvistusta. Otaksun, että Aava saisi aika nopeastikin tuloksia vaginal weight liftingissä, sillä lihaksia tuntui selvästi. Pikkuhiljaa aloin houkuttelemaan orgasmia esiin, hieroen klitorista yhä määrätietoisemmin ja samalla vaginaa. Vaginan ja klitan yhtäaikainen hierominen on kokemukseni mukaan oikeastaan aika hyvä alku opetella vaginaorgasmeja, kun klitoris aiheuttaa orgasmin, mutta vagina on siinä osallisena ja pikkuhiljaa klittaa ei välttämättä enää tarvita orgasmiin. Orgasmit on jokaisella niin ihanan yksilöllisiä :) Aava laukesi vahvasti ja "yhtäkkiä", ylävartalo nousi ylöspäin, orgasmi tuntui olevan vähän kuin "pakotettu" ja meni myös melko nopeasti ohi tulkintani mukaan eli oli ns. "jyrkkä". Kun Aava laukes ekan kerran, sain itsekin tahattoman myötätunto-orgasmin ja tärisin hetken sormet Aavan pillussa, ihastellen hänen nautintoaan. Aava oli ilmaissut halunsa oppia multiorgasmeja ja pakotettuja orgasmeja (aiemmin kertoi saaneensa enintään 2 peräkkäin) -mikäpä sen mieluisampi tehtävä koettaa opettaa. Tosin orgasmien antaminen on samalla aina itsellekin oppimistilanne, koska jokainen nainen on niin yksilöllinen, ja menee aikaa että toisen oppii tuntemaan kunnolla, jolloin yleensä seksi vain paranee. Jatkoin kiihotusta vibralla, ja ei mennytkään kauaa, kun Aava sai toisen aika samanoloisen orgasmin. Testasin tarkoituksella vähän rajoja, kestäisikö vibraa orgasmin jälkeen, Aava sanoi kainosti ettei pysty enää. Hyvä tietää. Mut eiköhän totuttelun myötä "vibrakidutus" ole vielä joku päivä mahdollinen, siten että tuntuu kuin stimulaatio menisi yli, mutta kuitenkin tuntuu samalla niin ihanalta, ettei raaski pyytää lopettamaan.. Ja oikein mielelläni käskyttäisin Aavaa myös miellyttämään mua, vaikkapa vibrakidutusta, sitä en ole saanutkaan nyt vähään aikaan kunnolla. Annoin Aavan levätä vähän, mutta ajatuksena oli, että en suinkaan päästä vielä pälkähästä ja vapaaksi köysistä. Hän tykkäsi puremisesta paljon, joten pureskelin ympäri kehoa, se oli itsellekin aika kiihottavaa ja uutta, vaikka samalla jotenkin "omatunto soimasi", ettei saisi purra niin kovaa. Selvästi opettelua tässä asiassa! Menin takaisin Aavan vaginan kimppuun, käskin hänen itse käyttää vibraa klitorikselleen samalla kun hieroin vaginaa sormillani, imin nänniä ja purin reittä. Aava sai vielä kolmannen orgasmin, reidestä pureminen tuntui auttavan pääsemään rajan yli.

Oli ihanaa miellyttää toista, en itse kaivannut miellytystä, mutta ehkä toisella kertaa pakotan Aavaa miellyttämään mua vuorostaan. Nytkin sain kyllä paljon nautintoa toisen nautinnosta, jokusen orgasminkin, vaikka aika mietoja oli, niinkuin myötätunto-orgasmit muutenkin. Olisin saanut helposti, oli sen verran herkkä olo, mutta oli jotenkin kivempi miellyttää toista. Omat orkkunihan mulle on jo tuttuja, mutta uuden ihmisen orgasmit ovat aivan uusia ja ihmeellisiä.

Mentiin Naavaparran luo käymään, tilattiin ruokaa (koska mulla hömelöllä oli jääkaappi tyhjänä, miten noloa :/) ja juteltiin. Naavaparran mielestä Aava oli mukava, aito, fiksu ja nätti. Vielä en tiedä, mitä mieltä Aava oli Naavaparrasta, joten en liiemmin ole vielä elätellyt ajatuksia kimpasta, muuta kuin että omasta mielestäni se olisi kivaa, voitaisiin yhdessä dominoida Aavaa ja toivon mukaan antaa hyvä ensikokemus kimpasta. Ihan hyvin tultiin juttuun ainakin, tosin Naavaparran keskittymistä vei samanaikainen jääkiekkomatsi (faniudelleen mitään mahda) :D


Puolen tunnin yhdyntäorgasmi (pisin tähän mennessä)!

Voi, mä tuossa yks päivä haaveilin, että saisinpa pitkästä aikaa erityisen pitkän (yli 10min yhtäjaksoisesti) orgasmin yhdynnässä. Sellaista ei oo ollut vähään aikaan, vaan on tullut kyllä paljon orgasmeja, mutta suht lyhyitä, sellaisia max. 5 minuutin mittaisia. Ei sillä, on sekin super ihanaa kun orgasmeja tulee sinfoniana, seuraava alkaa kun edellinen loppuu. Ja toki myös sellainen seksi on ihanaa, missä nauttii paljon, mutta orgasmeja ei tule ihan niin tykityksenä.
Kuin Naavaparta olis kuullut toiveeni! Lauantaiaamuna harrastettiin ihanaa seksiä, en muista yhtään miten se alkoi, mutta muistan, että orgasmi alkoi heti ekalla työnnöllä (neitsytorgasmi), ja jatkui... ja jatkui. Sen sijaan, että mies olisi orgasmin alkaessa laantumaan alkanut naimaan pikkuhiljaa syvemmälle ja nopeuttaa työntöjään, hän jäikin paikoilleen sisääni ja liikutti penistään ihan vain millin, sentin kerrallaan. Ja aina kun orgasmi alkoi laantuilemaan, mies sykähdytti penistään lantionpohjanlihaksillaan vahvasti niin, että orgasmi voimistui "väkisin". Välillä parkaisin, sillä peniksen liikautus sattui pilluun, mutta ihanalla tavalla (Naavaparralla on todella vahvat lantionpohjanlihakset, ilman vastusta saa heilautettua munansa aivan alhaalta ylös yhdellä liikkeellä). Naavaparrallakin oli nautinnollista kalu sykkivässä, välillä hellemmin, välillä lujaa puristelevassa pillussani. Hän sanoikin sen ääneen, taisi kuiskia korvaan mun olevan kiimainen lutka, ja miten hyvältä sykkivä pilluni tuntuu, työntyä hitaasti pohjaan saakka. Taisi olla juurikin tämän seksikerran aikana, kun mies aivan yllättäen sanoi rakastavansa mua, kiihottavien lutkapuheiden kontrastina, ja purskahdin itkuun samantien, ja itku voimisti orgasmia entisestään, ja mies sanoi, että tuntuu ihanalta ja kiihottavalta kun itken..
Saatiin aikalailla sattumalta orgasmin aika ylös, sillä satuin katsomaan kelloa ennen yhdynnän alkua ja sen päätteeksi, ja orkku kesti koko yhdynnän ajan :) Hiukka reilu puoli tuntia siis, yhtäjaksoista orgasmia, toki se laantui välillä, ja voimistui välillä, mutta ei tauonnut hetkeksikään. En muista enää, missä asennossa Naavaparta laukesi. Tais olla koko seksi lähetyssaarnaajassa intiimisti ja hellästi. Kyllä kelpasi! Oli kiva lähteä tuollaisen aamutoimen jälkeen treffeille tapaamaan Aavaa..onneksi en sentään myöhästynyt treffeiltä.


Isoin kimppani ikinä

Tässä on ollut myös isoin, hieman spontaanisti tapahtunut kimppakokemukseni ikinä. Mukana oli 10 ihmistä, ellen unohtanut jotakuta. Kutitin ihmisiä, imin varpaita, sain fistata erästä naista pilluun ja erästä miestä anaaliin. Sain myös kunnian imeä maitoa rinnoista (imettävä äiti). Paljon siis tapahtui samalla kertaa, oli ikimuistoista! Sain muutamia myötätunto-orgasmeja muiden nautinnosta. Kun imin maitoa rinnasta, sain orgasmin samantien.. se tuntui vain niin... oikealta. Maistui makeammalta ja ihanammalta kuin mikään. Hypoteesini siitä, että karkit, mehut, olut ja tupakka ovat ihmisille vain tissin korvikkeita, tuntui osuvan oikeaan. Todellakin, mikään herkkumehu ei voita tissimehua. Ei mikään. Siinä oli just "oikea" koostumus, maku ja suutuntuma imiessä. En tietenkään kehdannut kovin kauaa imeä, vaan hienotunteisesti kiitin ja lopetin. Sain myös myötätunto-orkun fistatessani naista. Ihan hellävaraisesti aloitin, mutta naisen mies otti ranteestani kiinni ja survaisi koko nyrkin pilluun, säikähdin mutta samalla kiihotti paljon, ja näytti nainenkin tykkäävän, sillä hän sai useita pieniä orgasmeja ja oli saanut aiemmin fistatessa jo isompiakin. Myötätunto-orkkuhan siitäkin tuli, kun tunsin sykkivän pillun käteni ympärillä.. Samoiten sain vahingossa samantien orgasmin, kun mies otti koko nyrkin sisäänsä, myöskin yhdellä "rysäyksellä", vaikka koetin hitaasti lämmitellä. Vitsailinkin, et on tämäkin koettu: mun käsi on raiskattu perseellä, pitäiskö tehdä rikosilmoitus.. Sain myös hillittömän naurukohtauksen kahvin juotuani, se oli niin vahva, että piti todella varoa etten laukea nauruun :D Laukesinkin itseasiassa naurun jälkeen, mutta se oli vain toispuoleinen orkku -oikea puoli pillusta itsekseen sykki ja miellytti itseään. Noita vahinko-orkkuja tulee nykyään välillä, ihan jänniä, mutta ei mitään vahvimpia, enemmänkin orkku vaan "karkaa" kiihottavista puheenaiheesta tai vastaavasta, ja vagina sykkii mut ei tule koko kehon orgasmia.

Tokihan kimpassa naitiinkin, ja fistattiin yhtä toistakin naista, jossa hieman avustin ja katselin läheltä, mut en itse fistannut. Hänellä kesti hieman kauemmin laueta, mutta kun lopulta laukesi, se tuntui erävoitolta ja ihanalta. Itse en halunnut vaginaani koskettavan, oli turvallisempi olo siten, pidin omat rajani. Ja nautin eniten ihan vain katselusta ja muiden miellyttämisestä. Lopuksi kaipasin itsekin jotain, joten pyysin erään ihmisen nuolemaan varpaitani, mutta yllätyksekseni sain myös lempparinaisen sieltä yllätysnuolemaan varpaita, ja voi miten ihmeelliseltä hänen kielensä tuntuikaan. Niin hyvältä, että potkaisin tahattomasti häntä suuhun, onneksi ei sattunut :D Mut pitäis sitoa kiinni kun varpaita imetään, koska tulee tosiaan tahattomia potkuja helposti lauetessa siinä. Jotkut myös imivät rintojani samalla, kun kainosti pyysin, ja alkoivat oma-alotteisesti kutittamaan. Tuntui niiiiin hyvältä. Hyväilyä ja kutittamista samaan aikaan. Huusin, ulvoin, nauroin ja orgasmoin. En itkenyt sentään, se ois vielä puuttunutkin. Käännyin vatsalleni ja pyysin silittämään niskaa. Ja hyvin hellästi sivelemään häntäluusta selkärankaa pitkin niskaan saakka. Oli euforista. Tärisin kerällä kuin pieni siili puhisten ja nauraen. Lopulta en kehdannut enää ottaa vastaan, vaikka olisin voinut jatkaa vaikka kuinka, käytännössä jatkuvaa orgasmia. Mut omatunto alkoi soimata, kun en tiennyt paljonko on mennyt aikaa. Tuli pieni päänsärky hapenpuutteesta, sillä nauroin niin lujaa kutittaessa, että hengittäminen vähän "jäi", usein yleensä pyydän taukoa välillä tai toinen antaa lepohetken, mutta nyt usean ihmisen armoilla taukoa ei juuri herunut, enkä malttanut pyytää kun tuntui niin mahtavalta.

Kotiin tultua piti tietysti kertoa seikkailusta Naavaparralle muiden anonymiteettia kunnioittaen, hän kiihottui siitä, ja naitiin ihanasti. Siitä en muista enää muuta, kuin että huippuhyvää oli ja muistan ajatelleeni, että se oli kuin kirsikka kakun päälle. Ensin dominoin vähän muita (hups, ei ollut tarkoitus) isossa kimpassa, ja lopuksi sain alistamista Naavaparralta, tuntui niin oikealta ja hyvältä ja että sinä päivänä sain kaikki toiveeni ja puoleni täytettyä.

Videoita pitkästä aikaa

Ei meinaa muistaakaan, mitä kaikkea on viime päivinä tehty! Otettiinhan me yks kerta videoitakin ihan ex-tempore. Sain paljon orgasmeja, aika kevyitä, mutta pitkiä, ja saatiin ne videolle. Ehkä laitan näytillekin jossain vaiheessa, kun tunnistettavuutta saa pois. Muistaakseni siitä, kun Naava imi ihanasti varpaitani, liikutuin itkuun ja hän kehotti: itke vaan, vaikka kamera kuvasi edelleen. Luulin sen kuvaavan kasvojani, mutta kuvasikin vain pillua. Joka tapauksessa tuntui nöyryyttävältä ja samalla niin kiihottavalta ja liikuttavalta. Vihdoinkin saisin nähdä itseni itkevän, videolta, ilosta ja kiitollisuudesta. Laukesin itkiessäni ja itkin lauetessani. Mutta videolle tulikin vain pillun liikkeet ja taustaäänenä nyyhkytykseni. No, onpahan vielä jotain, mitä ei ole kuvattu: kasvoni kun itken. Oli tosi kaunista ja herkkää seksiä, kamerasta huolimatta. Kyllä se vähän häiritsi, mutta samalla myös kiihotti omalla tavallaan. Joka tapauksessa ollaan jo aika tottuneita kameran edessä, ei se niin paljoa enää ujostuta, vähän vain. Sen verran, että vielä on matkaa siihen, että satuttais saamaan huikeimmista huikeimmat seksikokemukset videolle, siihen tarviis toki tuuriakin. Paras olisi, kun olis piilokamera, mikä kuvais salaa.

Omien videoiden katselu yhdessä

Tänään kokeiltiin sitten katsella omia videoita yhdessä. Aluksi kesti hieman aikaa kiihottua, mutta sit kun vauhtiin pääsi, oli hyvä himo päällä. Ite vaan en tänään ollut himokkaimmillani, ehkä flunssan takia, joten en saanut kuin muutamia mietoja orgasmeja. Toisaalta, esimerkiksi eilen sain kunnolla miellytystä, pillu oli niin kipeä orgasmeista jo valmiiksi, että jokainen orkku sattui. Välillä niin paljon, että huusin kivusta, silti halusin lisää ja laukeilin väkisin. Kiima on niin kova, että menee kivun yli. Jossain vaiheessa tuli kehonvääristymiä, leijuntaorgasmin alkufiilis, sain sanottua sen ääneen eikä se hävinnyt, vaan jatkui aika kauan. Tuntui siis, kuin pillu ja sitä miellyttävät sormet olisivat jossain kaukana, kaukana, silti samaa kehoa. Orgasmit ja kipu olivat jossain toisaalla ja keho tuntui venyvän pitkäksi ja tuli puolittain leijuva olo. Tunsin pillun sykkivän erikoisella tavalla, tärisevän, kuin hillitön elohiiri. Mieskin oli sen huomannut, erikoinen orgasmi, nykyään tulee kyllä muutenkin tosi monenlaisia orkkuja. Tuossa yks päivä kuvailtiin niitä niin, että voi olla monta erityyppistä orgasmia samaan aikaankin: kuin bändissä basso "perusorkku", joka tasaisesti sykkii menemään. Sit sen "päälle" voi rakentua muunlaisia orgasmeja "sooloja", kuten vaikka kitarasoolo bändissä tai pianosoolo. Orgasmeja voi olla ainakin 2 päällekkäin samaan aikaan, eri tyyppistä, limittäin ja lomittain, se on ihanaa. Halusin leijuntafiiliksen jatkuvan, toivoin että se menisi siihen pisteeseen, kun kehosta häviää tunto kokonaan, ajatukset ja tunteet ja minä, ego katoaa ja leviää valona kaikkialle. Mutta eihän se niin mene, että kun jonkinlaista orgasmia vaatii tulemaan, se tulisi. Pikemminkin karkaa, aina, kun yrittää tavoitella, eikä vain nauti siitä mitä on, ota vastaan mitä tulee. Pyysin siis miestä laittamaan lisää liukkaria ja jatkamaan äärihidasta monen sormen työntelyä. Mut tietysti se leijuntafiilis hävisi siinä vaiheessa, kun mies otti sormet pois sisältäni ja rupesi kaivamaan lisää liukastetta. Eikä se edes auttanut kipuun, koska kipu johtui lihasten ylirasituksesta :D Ihan sama, miten paljon liukkaria, silti jokainen orkku sattui (ihanasti, mut silti olisin mieluummin ilman kipua). Piti sit niellä pettymykseni ja hyväksyä, että ihan itse karkuutin kiito-orgasmin/leijuntaorgasmin täydellisimmässä muodossaan. Ehkä joskus toiste, toivottavasti vielä.. Halusin sit saada vielä kuitenkin, sain onneks muunlaisia vahvoja orgasmeja ja tyydyttyneen olon. Mutta leijuntaorgasmia on ikävä, se on paras tunne minkä tiedän, moni ei sitä varmaan koskaan koe, ja mullekin se on harvinainen. Ens kerralla kyllä vain fiilistelen enkä vaadi itseltäni tai toiselta yhtään mitään silloin kun se lähtee tulemaan.

Mut nyt on tosiaan pillu saanut huomiota ja lihaksille tullut käyttöä orkkuillessa. Tänään oli siis vähän ajatuksenakin, että mun ei tarvii saada paljoa, halusin enemmän miellyttää. Eilenhän mies laukes tekopilluun runkatessani sillä häntä samalla kun istuin naamalla, minkä jälkeen mies miellytti mua sormin kivuliaisiin, vahvoihin, moniin orgasmeihin. Kiihottavaa vaihtelua, mutta lopulta kumpikin jäi kaipaamaan naimista. Tänään annettiin toisillemme suuseksiä vuorotellen katsoessamme itsejämme videolta. Se oli kiihottavaa, nähdä omat orgasminsa, itsensä ja rakkaansa. Sit mies nai jonkin aikaa kun katsottiin omia videoitamme. Asento oli kuitenkin vähän hankala, joten siirryin ottamaan suihin ja mies laukeskin sitten aika pian suuhuni, ns. suuntäydeltä taas tuli, eli paljon ja oli ihan kelpo orgasmi. Omasta mielestäni näytin aika nätiltä videoissa läskeistäni ja virheistäni huolimatta <3 Ihanaa tällainen uusi itsehyväksyntä ja armollisuus, rakkaus itseä kohtaan. Paljon mukavampi olla, kuin aiempi ylikriittisyys, ettei voinut koskaan olla tyytyväinen, kiinnitti huomion ennemmin negatiivisiin asioihin kuin positiivisiin. Mulla on oikeus nauttia, olla onnellinen, rakastaa itseäni ja muita.

Virallinen "talviturkin heitto"

Kai kesän voi korkata monella tapaa? Vedessä en ole vielä heittänyt talviturkkiani, mutta heitin sen metsään, kun pidettiin tässä vähän aikaa sitten kesän eka metsänainti. Ihan suunnitellusti houkuttelin Naavaparran mukaani. Olinhan jo ottanut alasti aurinkoa metsässä (ja tullut huomatuksi, mikä ei mua haitannut, mut nähnyt teinipoika nolostui enemmän) ja treenannut lantionpohjanlihaksia punnituslaitteella (jolloin myös keski-ikäinen nainen näki mut, mutta esitin äkkiä "pissaavani").
Otettiin piknik-eväät, lazy-tube ilmalla täytettävä löhötuoli ja viltti. Mentiin lähimetsään kerrankin ilman koiria. Mua kiihotti suuresti fantasia, että mies olisi päivätorkuilla ja mä "metsän menninkäisenä" hiipisin ihmettelemään tuota nukkuvaa olentoa, alkaisin maistella hieman kaltaiseni penistä ja kiimatippoja ja edelleen toinen nukkuisi, lopulta heräisi ja pitäisi musta kiinni kun arkana koettaisin rimpuilla irti. Kesyttäisi metsänpedon, miellyttäisi ja naisi villinaista. Noh, Naavaparrasta mun tarina oli enemmänkin hauska, eikä siihen oikein eläytynyt, tuntui enemmänkin häiritsevän :D Ei ihan kaikessa aina natsaa kaikilla. Sentään minä sain hupia, ja kyllä mieskin nautti. Sain joitakin orgasmeja, mutta en pystynyt vapautumaan niin hyvin kuin kotioloissa oman pesän rauhassa. Naavaparta laukes kiihottavasti sisääni. Hetken päästä naituamme, vielä kun olin alasti, tuli pariskunta koiran kanssa vastaan, Naavaparta reippaasti tervehti, mä sönkötin jotain siitä, että olin muka virtsaamassa.. äsh, kyllä ne jo arvasivat muutenkin! Mut kivaa oli ja uusiks vaan joku päivä!

Muutoin on ollut hyvää perusseksiä, perusmasturbointia ja kevätkiimasta nauttimista. Ja pieni vilustuminen metsänainnista ja vähän kurkku kipeä, olin ehkä sittenkin vähän yli-innokas. Vaan ei haittaa, ihanaa kun on kesä!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Itsensä synnyttämistä, pitkä pohdinta

Eilen oli oivallusten ilta ja yö. Rankkaa traumojen työstämistä, mutta myös hyvin puhdistavaa ja antoisaa. Toivon ja teen parhaani, että tasapaino ja sopu itseni kanssa säilyisi mahdollisimman pitkään -ja kun tulee aika, että on taas vaikea rakastaa itseäni (en ole utopistinen, joten tiedän, että se tulee taas joku päivä), koetan käyttää niitä keinoja, mitä elämän varrella olen oppinut, sovun löytämiseksi.

On ollut rankka kesä, vaikka toki paljon hyvääkin, esimerkiks oon oppinut lohduttamaan ja tunnistamaan Naavaparran tunteita ja tarpeita paremmin, hän on alkanut avautumaan enemmän ja ollaan esim. itketty yhdessä kunnolla. Naavaparran itku alkaa aukeamaan ja itsekin vihdoin myönsi, että itkeminen on vaikeaa hänelle(kin) ja haluais sitä mun kanssa opetella <3 Hylkäämistraumat ovat olleet pinnassa, mutta en ole saanut käsiteltyä niitä kunnolla. Tiistaina tapasimme erästä harvakseltaan nähtävää vakkarinaista, oli tarkoitus miellyttää hänen kanssaan Naavapartaa. Mut se kimppa meni puihin, koska mulle tuli aivan kamala olo ja oli pakko keskeyttää. Hyväksikäytetty, halpa, arvoton ja epärakastettu olo, kosketus tuntui vastenmieliseltä ja iski pakokauhu koko tilanteesta. Tuntui inhottavalta suudella Naavapartaa ja koin itseni ulkopuoliseksi, vaikkei siihen ollut syytä. Kuin olisi joutunut keskelle huonoa pornofilmiä, ja mulle kun pornosta muutenkin tulee ahdistus.. Monia syitä tähän olotilaan tajusin. Ensinnäkin, kyseinen nainen ei ole kanssani yhteensopiva, päädyinkin siihen ratkaisuun, ettei tuolla kokoonpanolla ole viisasta harrastaa enää kimppaa, koska en saa itse siitä mitään, ja tulee vain katkeruus kun on siinä pelkästään muiden vuoksi. Nainen halusi, että autan häntä orgasmiongelmissa -auttaisinkin mielelläni, mutta mitä annettavaa hänellä on minulle? Toistaiseksi ei ole ollut mitään, ei edes kiitollisuutta ja nöyryyttä, vaan päinvastoin on aika tyly ja tyytymätön. Miksi ihmeessä mun pitäisi tai kannattaisi koettaa olla seksuaalineuvojana ihmiselle, josta en pidä, ja jolta en saa mitään takaisin vastavuoroisesti? Eiköhän noita tarvitsijoita ole maailma täynnä, ja minua vain yksi ja tämä ainoa elämäni, jonka voi paremminkin käyttää -niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa suhteet ja tunteet on vastavuoroisia. Toisekseen, kyseinen nainen on todella epäaito ja harrastaa paljon kaksoisviestintää (myös feikkaamista), mille olen "allerginen" kun äidiltä sai sitä tarpeekseen lapsuudessa. Ahdistun naisen pelkästä läsnäolostakin, saati sitten sängyssä. Naavaparran vuoksi olen kimppaa harrastanut tällä kokoonpanolla, mutta se on huono motiivi, etenkin kun nainen ei ole Naavaparrankaan tyyppiä paitsi kehollisesti innostaa. Muilla kokoonpanoilla kimpat on toimineet hyvin, mut tämä ei vaan toimi kuin korkeintaan keskinkertaisesti. Epäaitouden takia en voi luottaa naiseen ja hänen sanaansa, ja luottamus taas on vapautumisenkin pohja, joten en pysty nauttimaan ja vapautumaan hänen seurassaan. Myös kateus häiritsee, en uskalla nauttia koska hän tulee helposti kateelliseksi ja ilmaisee sen passiivis-aggressiivisesti.. Avoimia, ja syvällisiä keskusteluja ei hänen kanssaan tule, on muutenkin aika pinnallinen ihminen. Ajattelin, että voisi olla vain kevyttä seksiä, mut ei seksi ilman minkäänlaista yhteyttä ja arvostusta toiseen taida toimia kohdallani. Lisäks seksi on hänelle tosi suoriksenomaista: nytkin sanoi, "no, mitä sulla vielä vaatteet on päällä, eikö me nyt ruveta hommiin kun ei tässä ole paljoa aikaa?". Jotenkin liian tylyä, nopeaa ja karkeaa minulle, ite kun tykkään aistillisuudesta, tunnelmasta ja sytyn siitä, että koen olevani aidosti haluttu ja hyväksytty.  Monen asian summana siis tuli tosi tukala olo Naavapartaa miellyttäessä. Nainen alkoi vielä antamaan eturauhashierontaa, mihin en ollut lainkaan varautunut. Yllättäen se tuntui aika pahalta, eturauhashieronta on ollut niin intiimiä ja herkkää ja ollaan sitä opeteltu pikkuhiljaa koko yhdessäolomme ajan. Olin jotenkin luullut, ettei Naavaparta antaisi edes tehdä eturauhashierontaa muutakuin syvässä suhteessa. Tuntui myös, kuin kaikki Naavaparran nautinto olis tullut eturauhashieronnasta, eikä mulla olis ollut siihen osaa eikä arpaa, vaikka otin suihin samalla. Siihen vielä päälle hyväksikäytetty ja halpa olo ja naisen tylyys mua kohtaan, niin totesin mielessäni et nyt on parempi lopettaa vaikka se ikävää onkin, sillä muuten tulee monen päivän kurja mieli. Ihan kahdenkesken seksiäkin jos jatkan vastentahtoisesti, kun tulee ikävä olo, jää kauhea olo pitkäksi aikaa, joten yhtälailla kimpassakin kellä tahansa osapuolella on oikeus keskeyttää puuhat (mun mielestä). Seksin ei pidä koskaan olla pakkopulla ja vastenmielistä kellekään osapuolelle, ja joskus voi tulla ikävä olo kesken kaiken. Rohkaisin mieleni ja kerroin tunteeni, näytin haavoittuvaisuuteni rehellisesti. Vaan mitä tekee tämä nainen? Hyökkää kun olen heikoimmillani, haukkuu mua itsekkääksi ja sanoo etten ois saanut näyttää tunteitani vaan olis pitänyt miellyttää loppuun "vaikka hammasta purren", hänkin on aina tehnyt niin (jos joku ei osaa pitää puoliaan, se ei tarkoita, etteivät muut saisi). Naavaparta kyllä heti halas mua ja sanoi, ettei se mitään, hän ymmärtää. Mut tuon naisen sanat loukkasivat ja satuttivat mua. Itkin ja menin halaamaan, pyysin vilpittömästi anteeksi että tuli ikäviä tunteita pintaan, hän torjui halaukseni ja sanoi, ettei nyt tehdä tästä mitään numeroa, ja hetken päästä taas kun itkin ja pahoittelin, hän sanoi draamaqueeniksi.. Vaikka jollain tasolla tiedostin, että hänellä itsellään on vain ongelmia oman itkunsa hyväksymisessä, eikä siksi hyväksy sitä muiltakaan, silti tuli vanhat lukot päälle, ja myöhemmin illalla kun koetin itkeä, oli ihan pirun vaikeaa. En syytä häntä, varmasti omat syynsä ja oma historiansa, mutta totesin vain, että hänen seuransa ei tee mulle hyvää. Kun uskallan näyttää haavoittuvaisuuteni, tarvitsen ymmärrystä ja empatiaa, en hyökkäystä ja haukkumista. Ja itekin toimin empaattisesti, joten sitä odottaa vastavuoroisesti myös. Oli todella vaikea antaa anteeksi itselleni sitä, etten kestänytkään tilannetta. En kestänyt nähdä, miten Naavaparta tärisi nautinnosta aivan samoin kuin mun käsittelyssä, vaikka oli vieras ei-niin-mieluisa nainen siinä. Se tuntui jotenkin epäreilulta -eikö rakkaudella ole mitään merkitystä? Eikö ihmiselle voisi syttyä vaikka punainen valo päähän himosta, kun seksissä on mukana rakkautta, ja jos on "vain" seksiä, olisi sininen valo ;D No ei mutta, toki itsellänikin on melkolailla samat reaktiot riippumatta tunneyhteyden syvyydestä, silloin kun nautin. Yhtälailla tärisen orgasmissa riippumatta siitä, kuka sen aiheuttaa. Tosin, itse en edes yleensä laukea, ellen ole mieluisan ihmisen kanssa, miehillä yleensä sellaista "vaadetta" ei ole. Saatiin onneksi puhuttua kunnolla, ja kun nous paljon vaikeita tunteita pintaan, lopulta sain itkettyäkin hyvin. Pääsin itkuun ehkä syvemmälle kuin aikaisemmin, vaikka huutoitku olikin tosi vaikea saada ulos. Lopulta kun se tuli, huusin monta pitkää, viiltävän kimeää huutoa. Tuntui, että miten sellaista ääntä edes lähtee minusta.. Mitähän naapuritkin ajatteli. Joka tapauksessa oli tosi puhdistavaa huutaa suoraa huutoa hylkäämistraumaa ulos toisen sylissä. Jännästi kans huomasin, miten itku juuttui kurkkuun. Oon havainnut itkun "lähtevän" vaginasta, nousee vatsan kautta kurkkuun ja siitä silmien kautta ulos, sitten huutona itkun kera. Missä tahansa vaiheessa itku voi jäädä "jumiin". Tuntuu yleensä kipuna siinä kohtaa. Huomattiin, että auttaa kun hieroo ja silittelee sitä kohtaa, mihin itku jää jumiin, se pääsee ulos helpommin. Vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä ja sitä, että koko ajan sallii tunteet itselleen. Nyt se jäi jännästi kurkkuun kiinni, ja eka huuto olikin aika karun kuuloinen, kun ensin juuttunut itku tuli kuolonkorinan tapaisena ulos ja siitä jatkui kimeänä kuin palosireeni. Lopulta kun olin itkenyt monta pitkää huutoa keuhkot tyhjiksi, aloin täristä orgasmista, Naavaparta silitteli hellästi selkää ja tuntui niiin hyvältä, lohdulliselta ja vapauttavalta olla siinä. Seksiä ei kuitenkaan vielä harrastettu sinä päivänä, koska Naavaparta sanoi, että tarvitsee vielä aikaa palautua. Naavapartakin muuten itki tukenani kun piti mua sylissä, sekin auttoi saamaan itkun ulos. Jos jotain hyvää vaikeissa ajoissa, niin ollaan opittu tukemaan toisiamme entistä paremmin ja Naavaparta on oppinut itkemään pikkuhiljaa helpommin ja enemmän. Välillä jopa päästää ääntä, mutta ei sentään huutoa vielä. Uskon, että sekin päivä vielä koittaa, kun on mun vuoro heijata Naavapartaa sylissäni kun hän huutaa vanhoja tuskiaan ulos. Mut siihen menee aikaa vapautua, tiedän kokemuksesta.

Psykoterapiassakin oli ihan hyvä kerta, hieman uusia keinoja, kerroin rehellisesti peloistani ja siitä, että tuntuu nukkumaanmennessä kuin huoneessani olisi joku tai jokin, vaikka tiedän ettei ole. Terapeutti esitti "pelkoani" ja sain myös itse esittää pelkoani hahmona ja vastailla kysymyksiin. Päätettiin, että teen pelolle "pesän" asuntooni, jonne voin aina lähettää sen lepäämään kuin koiran omaan petiinsä, jos se käy liian hallitsevaksi. Et mä voin hallita pelkoa, ei se minua, aivan kuten koulutan koirianikin. Tänään teinkin sitten pelolle pesän yhteen kaappiin, laitoin siihen virkatun pyöreän alustan sille symbolisesti ja ihan spontaanisti tuli samalla laulu pelolle, missä lauloin siitä, miten se on pelastanut henkeni monta kertaa ja siten uskollinen ystävä, mutta haitaksi jos ei osaa levätä ja käydä muualla välillä, ja miten sen täytyy oppia kuuntelemaan ja tottelemaan mua, luottamaan kun sanon, että kiitos ilmoituksesta, nyt ei ole hätää. Tuntui terapeuttiselta. Haluan pelosta hallittavan liittolaisen, vihdoin, suojelijan mutta vain hätätilanteisiin eikä jatkuvassa valmiustilassa. Nythän pelko on kesän aikana käynyt niin vahvaksi, että oon alkanut pelätä menettäväni kaiken, että kaikki vain alkaa mennä pieleen ja yksi kerrallaan menetän tärkeät ihmiseni ja jään totaalisen yksin ja onnettomaksi. Vaikka pelko on irrationaalinen, silti en ole osannut hallita sitä, mutta toivon, että opin pikkuhiljaa.

Terapian jälkeen tapasin yhtä kivaa tyyppiä, johon oon kai hieman ihastunut. Hänelläkin on ollut vaikeaa, puhutaan tosi avoimesti kaikesta ja ymmärretään toisiamme. En vaan ole uskaltanut tehdä vielä mitään aloitetta, ensi kerralla haluan kyllä pitää häntä sylissä ja lohduttaa. Ystävyys on hyvä pohja, jos ei tule enempää, ei sekään haittaa, mutta en panisi pahakseni myöskään seksiä. Haluaisin edetä hyvin hitaasti hänen kanssaan ja eheyttää häntä seksuaalisesti, koska tiedän että on ollut ongelmia sillä saralla. Sen jälkeen menin tapaamaan Helliä. Olin jo miettinyt, heitänkö hanskat tiskiin Hellin kanssa, mut oon tullut toisiin ajatuksiin ja muistuttanut itseäni: ei siitä tarvitse tulla suhdetta, riittää että rakastan, mun ei tarvitse "saada" häntä, vaan antaa olla omalla painollaan. Ehkä juuri siksi, kun odotuksia ei ollut, oli tosi hyvä tapaaminen. Kerroin pieleen menneestä kimpasta ja itkettiin yhdessä, ensimmäistä kertaa, ja Helli kertoi myös aika intiimejä asioita. Harmi vain, läheinen hetkemme keskeytyi kun Hellin miesystävä ja kaverinsa tulivat asuntoon. Vietettiin iltaa hengaillen, lopuks uskalsin ehdottaa halikasaa, ja kun tämä yks ujo tyyppi ei meinannut uskaltaa, rohkaisin häntä painostamatta. Sieltä hän sitten uskals tulla viereeni. Sydämensä hakkasi hulluna, mutta kun vain oltiin siinä, lopulta hänkin alkoi rauhoittua. Pidin kättä hänen sydämellään hoivaavasti. Koin tyyppiin seksuaalista halua ja muutenkin yhteyttä, oltiin myös puhuttu tosi syvällisiä ja vaikka hän oli muuten ujo, yllättäen tietyistä puheenaiheista rohkaistui kun minäki kerroin syviä kokemuksiani. Yllättäen tyyppi kosketti kättäni vieressä maatessa aivan varovasti, ja hätkähdin kunnolla, meinasin laueta samantien ja alkoi nolottaa ja naurattaa kauheasti. Myöhemminkin kun hän hipaisi sormiani, tuli kunnon "sätkivä kala" -efekti, sillä kertaa laukesin pienesti, enkä mahtanut mitään sille että tuli useampi sätkähdys ennenkuin sain ne loppumaan.. Kiusaannutti, koska helli oli vieressä, enkä ole itseasiassa kertonut hänelle orgasmitaipumuksestani, mietin että mitähän ajattelee ja siksi pakotin itseni tyyntymään niin nopeasti kuin osasin. Harmi sinänsä, koska olisi ollut ihana nauttia, olihan ollutkin puutetta orgasmista joku pari päivää ainakin kun Naavaparran kanssa on prosessoitu vaikeita tunteita ja seksi jäänyt siinä tohinassa pois hetkeksi. Lähtiessä uskalsin peitellä Hellin ja ihanan miesystävänsä ja sanoa kummallekin et tykkään heistä (vitsi se Hellin mies ON oikeasti ihana ja ne on supersuloisia yhdessä..). Uskaltauduin kuiskaamaan Hellin korvaan, että rakastan häntä, hän sanoi et niin hänkin mua, mut en tiedä, tarkoittiko se ystävänä vai myös romanttisesti, tai kokeeko hän ylipäätään yhtään samoin mua kohtaan.. Olin silti iloinen, et itse uskalsin sanoa ja näyttää tunteitani.

Eilen sitten päätettiin Naavaparran kanssa sukeltaa vielä syvemmälle traumoihin erään apukeinon siivin. Oon ehkä tajunnut ennenkin mut unohtanut, että kannattaisi aina kohdata rakkaudella kipu, minkä huomaa. Se tuntuu auttavan. Jos esim. varvasta koskee, kun sen havainnoi ja ajattelee ikäänkuin "oho, kiitos varvas ilmoituksesta, lähetetään apua", kipu menee pois usein ja ongelma alkaa korjaantua (ellei ole lääkäriä vaativaa, ja siinäkin tapauksessa kehon ja mielen yhteistyö ainakin edesauttaa paranemista). Pitäis kuunnella herkemmin kehon tuntemuksia, pysähtyä kuuntelemaan. Sillä jos usein sulkee kehon viestejä "nyt ei ehdi, höpöhöpö,tuo on turhaa" jne, ne alkavat heiketä. Mitä herkemmin kehon viestejä havaitsee, sitä pienempiä ongelmia keho voi korjata jo ennaltaehkäisevästi. Myötätuntoinen ajattelu kipeää kohtaa (tai kipeää muistoa kohtaan) auttaa. Myös myötätuntoinen kosketus kipeään kohtaan hoitaa. Vatsaa koski kauheasti, tuntui kuin minussa olisi jotain olentoja kuin vauvoja raskaanaolevassa, joiden piti päästä ulos. Näkymättömiä energiaolentoja tai vastaavia. Kipu tuntui ylävatsassa voimakkaana, joten pyysin Naavapartaa hieromaan vatsaani alhaalta ylöspäin hyvin hellästi, jopa lainkaan ihoon koskematta vain läheltä ihoa ilmaa silitellen. Yllätyin, että se todella toimi, yhtäkkiä pääsi hirveä rääkäisy ja tuli itku. Silti "poikasia" tuntui riittävän, osa juuttui kiinni, aivan kuin ne olisivat takertuneet toisiinsa hädissään, eivät halunneet ulos. Oli myös aika kammottavaa ja erikoista "synnyttää" suun kautta, kurkun kohdalla tuntui, etten kestä, tukehdun. Naavaparta sanoi, ettei ole kiirettä, ei yritetä väkisin, ihan rauhassa. Miten ihana, rakas synnytystukija, tuollaisen tarviis oikeisiinkin synnytyksiin (vaikka ite en aiokaan koskaan lasta synnyttää, mut muut) <3 Naurettiinkin, että huhhuh, kukapa ois arvannut, että joudun synnyttämään itseäni tuskallisesti, kun juuri synnytystä(kin) koetin välttää olemalla hankkimatta lapsia.. Naavapartakaan ei tiennyt joutuvansa synnytysavuksi vapaaehtoisesti lapsettoman naisen kanssa. Tuntuu, etten enää voinut pitää kaikkea sisälläni, mun sisälle on kasvanut liikaa olioita, osasta täytyy päästää irti, silti rakastavasti, ei niitä tarvitse kokonaan hylätä vaan päästää vain vapaiksi. Ensimmäisten synnyttäminen oli vaikeinta, mutta pikkuhiljaa se hieman helpottui. Tuntui, että muut sisälläni tulivat "kateellisiksi" ja pyrkivät jo itsekin vapaiksi -silloinkin, kun en olisi enää jaksanut. Aivan kuin lapsi, jonka äiti kieltää lähtemästä lintsille niinkuin muut ja koettaa herkkupullilla houkutella jäämään -ei, kun lapsi näkee muiden uskaltavan koettaa vapauttaan, hän haluaa itsekin, ja kun häntä ei väkisin pidetä kotona, hän tulee sinne takaisin mielellään ja innosta puhkuen. Mut irtipäästäminen on vaikeaa, synnyttää ulos sitten omia turhaksi käyneitä mutta joskus tarpeellisia pelkojaan, vihaansa tai mitä vain. Mentiin jossain vaiheessa kylppäriin koirien tykö. Jännä kyllä, myös koirallani oli valesynnytys meneillään. Niin vahvasti ne synkkaavat omistajaansa. Usein juoksuaikakin ajoittuu omistajan kuukautiskierron mukaan. Samalla kun itse synnytin osia itsestäni, koira leikkisynnytti myös jotain ja nuoli "pentujaan". Tuin sitä, pyysin anteeksi etten ole aiemmin ymmärtänyt, yhtäkkiä koin suurta sisaruutta ja ymmärrystä koirani kanssa, jotain sellaista ymmärrystä, mitä "urokset" eivät käsitä. Feminiinisillä olennoilla ja maskuliinisilla on jokin oma ymmärryksen tasonsa, mitä toinen puoli ei tule koskaan täysin ymmärtämään. Ja toisaalta yhteisyyttä on myös saman lajin sisällä, siten ettei koira ymmärrä ihmistä kunnolla, eikä ihminen koiraa, silti minkä tahansa lajien välillä voi syntyä jonkinlainen ymmärrys -vähintään siitä, onko toinen vaaraksi vai ei. Myöhemmin synnyttäminen kävi niin tuskaiseksi, että menin kontilleni kylppärin lattialle ja huusin ulos "poikasia". Jännästi koira tuntui aistivan ne jollain tasolla, se haisteli ja nuoli tyhjää ja seurasi niitä katseellaan. Itse en nähnyt mitään, mutta aistin kuin olisi oikeita olentoja. Jännää, koska tieteellinen mieleni ei tällaista mahdollisuutta oikein hyväksy, että voisi olla energiaolentoja, joita ei oltaisi tutkimuksissa havaittu. Mut olkoon mielen symbolisella tasolla, tai jotain mitä emme vielä ymmärrä, puhdistavaa se oli joka tapauksessa. Annoin itseni olla heikko ja tuettava, pyysin mielessäni tukea jopa koiriltani ja ajattelin, että lohduttakaa, auttakaa ja tukekaa mua, kaikki nyt. Ja yhtäkkiä aistin tumman siskomaisen hahmon koirastani, vähän kuin pullonhenki, siten että koira on "pullo" ja henki oli ihmismäinen hahmo. Sitä ei nähnyt, mutta sen läsnäolon aisti toisella tavalla, tavallaan "näki", muttei silmillä. Vastaavaa tunnetta on ollut ennenkin.. Se oli siinä kuin sielunsisko, vahva ja voimakas, jopa hieman pelottava, mutta ystävällinen. Ei sanonut tai tehnyt mitään, mutta tuki läsnäolollaan kuin sanoen koko olemuksellaan "sä pystyt siihen, mä olen tässä". Yhtäkkiä synnytin surun siitä, etten ole kyennyt myöntämään sitä, että toinen koirani on tulossa vanhaksi. Olen alkanut luopua siitä, vaikka se on vielä elossa. Huomioinut sitä vähemmän ja vähätellyt sen olemassaoloa ja merkitystä, minkä se on varmasti huomannut ja on tuntunut hylkäämiseltä. Itkin ja huusin ääneen sitä, ja samalla sitä, että se on tulossa vanhaksi ja joudun kohtaamaan muutaman vuoden sisään sen kuoleman. Mutta enemmän sitä, että olen hylännyt rakasta koiraa välttääkseni tuskaa. Pyysin mielessäni anteeksi samalla. Ja sit pyysin kyseistä uroskoiraa tuekseni, se tuli ujosti, mutta rohkeni. Ja samalla siitä tuli samanlainen veljellinen hahmo kuin narttukoirasta sielunsisko. Ne molemmat olivat siinä vankkoina haamumaisina hahmoina. Silitin uroskoiraa, ja sen turkki tuntui kihelmöivän sähköiseltä -miten hyvältä sen turkki tuntuikaan, voi miksi en ole silitellyt niin paljoa viime aikoina, miksi olinkaan alkanut luopua siitä kun se on vielä elossa. Myös Naavaparta oli tukenani, hänestä aistin vahvan isällisen läsnäolon sillä hetkellä. Kuin koko perhe koolla, todellinen perheeni, sielunperheeni. Käperryin lattialle koirien viereen, ne hoivasivat minua, mies silitteli, koin olevani todella tuettu ja rakastettu.

Oli myös todella jännä ja voimauttava hetki, kun teki mieli tanssia yhtäkkiä ja päätin tanssia alasti. En antanut estoille ja häpeälle sijaa, vaan tanssin juuri niinkuin halusin, villisti ja vapaasti, antaen kehoni soljua ja liikkua siten, minkälaista liikettä se tarvitsi. Yhtäkkiä tunsin voimakkaasti, miten seison OMILLA jaloillani, vahvana, luotan itseeni vaikka tanssin silmät kiinni, hallitsen itseni. En tarvitse KETÄÄN, riitän itse itselleni. Todella voimauttava ja aika uusi tunne, etenkin kun viime aikoina olen ollut niin tarvitseva Naavapartaa kohtaan. Ajattelin rakastavasti itseäni kohtaan -olin rakastavasti, ja samalla myötätunnolla muita naisia. Ja yhtäkkiä tuntui, kuin kaikki elämäni tärkeät naiset olisivat olleet siinä läsnä -minussa. Sanoinkuvaamattomana voimana, tukena ja sisaruutena. Kädet lanteillani, kädet selkääni tukien olivat kuin kaikkien naisten kädet antamassa tukea samaan aikaan, en ole yksin, vaan tuntui kuin kaikki maailman tuki olisi kanssani koko ajan, jos ottaisin sen voiman käyttöön. Uusi, ja todella ihmeellinen tunne. En olis malttanut lopettaa tanssimista. Mumisin, että voisipa tämän hetken tallettaa, että vaikeina hetkinä voisin muistaa sen.. silloin, kun naiset vain kilpailevat keskenään, muistaisin että kerran pienen hetken, on ollut täydellinen harmonia ja sopu, sisaruus missä kaikki tukevat toisiaan jollain universaalilla tasolla. Ja Naavaparta alkoi yllättäen kuvaamaan mua. En antanut sen häiritä, häpeä meinasi tulvahtaa, mutta en antanut sille sijaa -olihan mulla kaikki maailman naiset tukemassa ;D

Tuntui yhtäkkiä, että huoneessa olivat myös kaikki sukulaiseni henkimuodossa, isä, veljet, ukki... Nyt kun muistelen, miehet tuntuivat olevan katsomassa sivummalla, ja kaikki naiset olivat minussa. Tanssin alasti, nautin siitä, silitin vatsaani ja puristelin vatsamakkaroitani rakastavasti. Sanoin, että rakastan tätä kehoa, rakastan itseäni juuri tällaisena, en oikeastaan haluaisi laihtua, koska koen itseni rakastavammaksi pulleampana. Ainoastaan haluaisin elää terveellisemmin, mutta muodoltani haluan olla tällainen äidillisen pyöreä. Ja et haluan näyttää muillekin naisille, että läskejään ja ryppyjään, kaikkia puolia itsessään voi ja saa rakastaa. Ja sanoin myös, että mulla on oikeus nauttia, mulla on oikeus laueta, aivan sama kuka katsoo, jokaisella on oikeus nauttia kehostaan ja olla alasti, jos ei vahingoita ketään tai häiritse. Ja vaikka hävetti pirusti siinä kohden, tosiaankin kameran ja "sukulaisten" edessä laukeilin ja nautin kehostani ja sanoin, että tässä ei ole oikeastaan mitään pahaa. Naavaparta pyysi sanomaan terveiset itselleni tulevaisuuteen. Keräsin hetken rohkeutta, oli helpompi puhua silmät kiinni. Kerroin, että olen antanut anteeksi, ja että toivoisin vain, että voisin olla sovussa itseni kanssa ja rakastaa itseäni vaikeinakin hetkinä. Sanoin, että haluan halata ukkiani, olen antanut anteeksi, siitä huolimatta mitä hän on mulle aiheuttanut. Symbolisesti halasin ukkiani, mutta sanoin että halaan samalla myös kaikkia rakkaitani yhdessä halauksessa yhteisesti, anteeksiannon halauksen. Halasin ilmaa ja lopuksi itseäni, kaikki se anteeksianto ja kaikki ne "henget", muistot ihmisistä tuntuivat sulautuvan muhun samalla. Ne ovat osa mua, ja haluan hyväksyä kaikki osat itsessäni. Lopuks uskaltauduin avaamaan silmäni, ja kerroin miten paljon rakastan, itseäni ja muita, ja että toivoisin vain sopua, ja mitähän muuta. Näin Naavaparran tärisevän kameran takana itkun voimasta, tilanne näytti liikuttavan häntä (ja nyt tuli muuten itku itellenikin tätä muistellessa). Otin kameran, ja kuvasin Naavapartaa itkemässä hetken ja pyysin sanomaan jotain. Hän sanoi, että rakastaa ja toivoo sopua ja mitäköhän. Kun hän sanoi sen noin kameralle, tuntui kuin hän ois sanonut sen samaan aikaan itselleen ja mulle <3 Kuvattiin vielä toisiamme halaamassa ja suutelemassa. Uskon, että tuo tulee olemaan voimavideoni, mihin voin palata uudelleen ja uudelleen. Varmasti se on tuskallista ja häpeällistä katsoa, noloa kuin mikä, mutta uskon että myös voimauttavaa. Ja vielä joku päivä, vielä joskus haluan uskaltaa julkaista sen kaikkien nähtäväksi, haluan että se herättäisi edes jossakussa toivon kipinän tai ajatuksia, vaikka varmasti tulee myös pilkkaa ja häpeää, mut sit kun olen tarpeeksi vahva kohtaamaan kaiken sen, julkaisen sen..

Mentiin keittiöön, aloin puhua raiskauksesta ja tabuista. Siitä, että toiset mun puolesta määrittivät, miten mun kuuluu tuntea. Löysin aivan uusia näkökulmia raiskaukseen. Raiskaus ei ole koskaan uhrin syy, enkä tällä puolusta raiskaajia, mutta haluan avata omaa kokemustani, koska mulla on oikeus kokea juuri niinkuin koin, eivätkä muut voi määrittää kokemuksiani. Itseasiassa se olin silloin minä festareilla, joka oli yksinäinen ja lohduton, ja kaipasin syvästi kosketusta. Minä kaipaavalla olemuksellani kiinnitin raiskaajan huomion. Minä koin halua häneen, halusin lähteä hänen mukaansa. En arvannut, mitä tulisi tapahtumaan, mutta halua koin, ajattelin että pidetään toisiamme kädestä kiinni. Tuntuu, että imaisin hänet tunnetasolla traumoihini kuin musta-aukko imaisee lähellä olevaa materiaa. Mietin, että olisiko raiskaus edes ollut raiskaus, jos kaikki olisi tapahtunut hitaammin? Koska mähän halusin tyyppiä, eikä mikään asia itsessään ollut vastenmielistä sinänsä, ainoastaan nopeus ja se, ettei tyyppi kuunnellut kun sanoin ei, oli uhkaavaa ja traumatisoivaa. Mutta voiko olla, että joskus niin vain tapahtuu? Että joskus maailmankaikkeuden ollessa tietyssä tilassa, tähtien tietyssä asennossa kliseisesti ilmaistakseni, tapahtuu tavanomaista enemmän murhia, tai raiskauksia. Aivan kuin esimerkiksi valtava seksuaalienergian aalto pyyhkäisisi yli siten, etteivät ihmiset osaa hallita itseään niin hyvin. Olen kokenut tuollaisen massiivisen energia-aallon joskus. Ainakin edellisellä syvällä mielenmatkalla, kun laukesin 10 tuntia putkeen, pystymättä estämään sitä. En toki kajonnut muihin olentoihin. Mutta energia tuntui tulevan ulkopuoleltani ja reagoin siihen. Olisin voinut toki alkaa väkisin koskettelemaan ihmisiä, kasveja ja muita olentoja, mutta tietoisesti päätin nauttia fiiliksestä itsessäni, katsella mutten koskea. Uskon, että sen voi aina päättää. Mutta sellainen on voinut lieventävänä asianhaarana olla. Joskus asiat tapahtuvat kuin nopeutetulla filmillä. Voisiko aivan tavallinen päivä tuntua traumaattiselta, jos yhtäkkiä aika nopeutuisi niin, etteivät aivot ehtisi prosessoida tapahtunutta, ja sen tähden se pitäisi tallettaa "traumaksi" ja käsitellä (vaivoin) myöhemmin? Aika tuntuu välillä menevän hitaasti, välillä nopeasti. Tietyissä mielentiloissa jopa pysähtyvän. Välillä tuntuu, kuin joutuisi "putkeen", missä kiitää ajan ja avaruuden halki eikä voi hallita sitä. Mutta jotkut osaavat "aikamatkata" myös hallitusti, senkin voisi ehkä oppia, tietoisesti hidastamaan ja nopeuttamaan ajantuntua. Tämä on nyt tietysti korkealentoista juttua suurimmalle osalle ihmisistä, mutta tällaisia joskus pohdin, omista kokemuksistani inspiroituneena. Niin, raiskaajakin vaikutti säikähtäneeltä vilpittömästi tapahtuneen jälkeen. Jopa pahoitteli ja pyyhkäisi hiekat pyllyltäni, sitten livisti paikalta (pakeni vastuuta, vaikka tajusi tehneensä väärin). Aivan kuin olisi pudottanut maljakon vahingossa. Näytti, kuin hän ei olis kunnolla ehtinyt itsekään tajuta, mitä tapahtui. Pohdin, että mahtoi olla traumatisoiva kokemus itselleenkin, lieköhän vieläkin kantaa syyllisyyttä, mahdollisesti? Koska hän oli aika ujo, pienikokoinen tyyppi ja aloitti hellästi ja kivasti. Ei hän vaikuttanut miltään sarjaraiskaajalta, uskoisin että saattoi olla jopa eka raiskauksensa, ja vaikutti vilpittömältä kun sanoi mun näyttävän tyttöystävältään. Kumpikin oli ehkä niin syvällä omassa traumassaan, ettei vuorovaikutus toiminut. Sitä tapahtuu joskus muulloinkin, tuttu ilmiö. Jos hän esimerkiksi kaipasi tyttöystäväänsä niin kovasti, että haki vain pakonomaisesti lohtua multa tajuamatta empaattisesti tunteitani ja kieltojani, tai vaikka olisi tajunnut, ei kyennyt toimimaan niiden mukaan. Joka tapauksessa yhtäkkiä säälin raiskaajaani, olis tehnyt mieli halata häntä ja antaa aidosti anteeksi. En hyväksy hänen tekoaan, mutta annan sen anteeksi, itseni vuoksi. Sanoin Naavaparralle, että haluan oikeastaan hänen joskus esittävän raiskaajaani, tehdään korjaava kokemus, miten tilanteen olisi kuulunut mennä, samalla haluan että Naavaparta antaa anteeksi raiskaajalleni ja minä myös sille. Se olis mulle itselleni korjaava kokemus. Tajusin myös, että vaikka raiskauksessa oli tuskaa ja se oli traumaattista, siinä on myös tabumpi puoli, nautinto. Ei se ollut pelkkää tuskaa, nautinto vain jäi hämmennyksen ja pelon "alle". Mutta jos en käsittele traumaa kokonaisena, hyvine ja huonoine puolineen, en voi päästä siitä myöskään täysin yli. Se täytyy kohdata rehellisesti, omista tunteistaan käsin, eikä antaa normien, stereotypioiden ja muiden sanomisten vaikuttaa siihen, miten itse sen kokee. Vaikken kokenut raiskauksessa olevani arvokas tai rakastettu, ainakin koin sen miten haluttu olin. Ei se ollut yksinomaan traumaattinen kokemus. Syvimmässä varjossakin on aina pilkahdus valoa ja toivoa, häivähdys, vaaleampi kohta tummuudessa. Ja valoisimmassa kohdassakin on aina valoja, auringossakin pilkkuja. Sitä ihmisten on usein vaikea ymmärtää. Ja muut eivät usein voi antaa anteeksi, vaikka "uhri" voisi, se hidastaa uhrin ylipääsemistä kun muut koettavat määrittää hänen kokemustaan.

Alkoi tulla kuolemanpelkoa. Aika konkreettisena tällä kertaa. Tuli kylmiä aaltoja. Sekin on aika tabuaihe, uskoisin. Kuumista aalloista puhutaan, mutta kylmistä aalloista en ole kuullut puhuttavan. Ehkä niitä alkaa tulla iän myötä. Tuntui, kuin kalman koura, mutta näkymätön henki hyväilisi kehoani, kaulaani. Kuristi kurkkua välillä, jolloin tunto lähti sormenpäistä ja jäsenet ja kasvot jäykistyivät ja kylmenivät. Silti tuntuvat kylmät aallot minusta. Kammottavia, mutta kiistämättä myös kiihottavan tuntuisia -kosketusta. Tuntui, kuin jokaisesta ihmisestä olisi sekä tämä elävä versio, että "henkiversio"; jokaisella oma kuolemansa, varjonsa. Ja tuo Naavaparran "varjo-olento", tuntui kaipaavan minua samalla kiihkeällä rakkaudella, kuin eläväkin, odottavan malttamattomasti, houkuttelevan, pyytävän, hyväilevän. Pelotti, en halunnut hylätä kaikkia, hylätä elämää, vielä, rakastan elämää. Mutta tuntui, että jouduin taistelemaan vastaan, kiihkeä kaipaus oli niin vahva, eikä pelkästään Naavaparran "varjon" taholta, vaan "siellä" odottivat kaikki muutkin läheiset. Juuri kun tein sen videon, jossa sanoin mielestäni kaiken oleellisen, ja lisäksi kohtasin kaikki rakkaani ja kerroin rakastavani, tuntui että olen jo täyttänyt tehtäväni, osuuteni tässä elämässä. Koetin kuitenkin vakuutelle varjo-olennoille, että aikani ei ole vielä, tulen kyllä kun aikani on, mulla on vielä paljon unelmia ja tehtävää. Tämäkin jännä, miten todentuntuista oli, vaikka tietoisesti en usko mihinkään henkimaailman juttuihin. Toisaalta, nykyään en oikein tiedä enää, mihin uskon. Kun antaa mielen liitää vapaasti, voi uskoa ja nähdä mitä vain, mutta aina jos alkaa liikaa ahdistaa ja hämmentää, voi tukeutua materialistiseen, nykyisin tunnettuun maailmaan (jota silti ei vielä täysin tunneta ja tiedemiehetkin sen myöntävät, koko ajan löytyy lisää).

Hetken ajan tuntui kuin itse elämä ja itse kuolema hyväilisivät kehoani, sopusoinnussa. Silti, se tuntui aika intensiiviseltä, joskin todella kiihottavalta, joten pyysin armoa. Mutta eilen noita "kylmiä aaltoja" tuli koko ilta ja yö aina välillä, ovat ne tuttuja jo aiemminkin kyllä.. Kuolemanpelko oli aika vahva, oli tunne että oon täyttänyt päätehtäväni täällä, ja saanut kokea olevani täysin rakastettu ja rakastaa ehdoitta kaikkia hetken, varjo-olennot tuntuivat kutsuvan kiihkeästi, mutta lopulta kuolemanpelko hellitti.

Mentiin ulos, oli kaunis auringonlasku kalliolla. Harjoittelin tietoisesti hiljaa olemista, koska olen liiankin puhelias. Tajusin, että pelkään olla hiljaa. Aivan kuin yhtäkkiä joutuisinkin kuoreeni niinkuin lapsena, en uskaltaisikaan enää puhua kunnolla ja näyttää tunteitani.. Mutta pienissä paloissa aion opetella sietämään hiljaisuutta muiden seurassa. Että voin päättää, olenko hiljaa vai puhunko, mun ei tarvitse todistella sosiaalisuuttani kellekään vaan saan olla ujokin jos siltä tuntuu. Katseltiin maisemaa vierekkäin. Vastaan tuli tosi onnettoman näköisiä ihmisiä, tuntui tuskaiselta kun olisin halunnut halata ja lohduttaa kaikkia, mutta ei koko maailmaa voi pelastaa. Koetin edes katsoa lempäesti, koska mun mielestä ihmiset vois aina kohdatessaan katsoa toisiaan silmiin, ystävinä. Yleensä ihmiset ilahtuu, kun katson heitä. Mut joitain oli vaikea katsoa, pelkäsin että luulevat mun tuomitsevan. Aivan kuin olisi ydinräjähdys tapahtunut, oli todella onnettoman ja erikoisen näköisiä ihmisiä liikkeellä. Tai sitten yöaika teki sen, eivätkö he uskalla näyttäytyä päivänvalossa? Tuli surullinen olo siitä, miten paljon kärsimystä maailmassa on, ja miten vaikeaa monien on rakastaa itseään. Kumpa voisin opettaa siinä asiassa, ensin pitää itse opetella lisää. Istuttiin kalliolla, joku pyöräilijä näytti tumputtavan käteen pysähtyneenä, mutta en ole varma mitä teki. Katsoin häntä, hän katsoi mua ensin kuin itkuun purskahtamaisillaan (kaikki näyttivät siltä eilen), mut sitten tovin päästä näin hänen kasvoillaan toiveikkaan ilmeen, aivan kuin hän olisi saanut toivoa rakkaudestamme ja siitä, että rohkenin edes katsoa häntä suoraan ja lempeästi. Sanoin, että tuntuu kuin lähes kaikki ihmiset pidättelisivät itkua (tai naurua) koko ajan. Kumpa ihmiskunta vapautuisi enemmän tunnetaakoistaan, päivittäisi normeja, uskaltaisivat itkeä kun itkettää.. Katseltiin upean kaunista maisemaa, se näytti jännältä välillä, aivan kuin kulissia ja teatteria, mutta silti kaunista. Ja muuttui koko ajan, pilvet, luonto, kaikki, kun sitä vain havainnoi tarkasti.

Seistiin vierekkäin hiljaa eri suuntiin katsoen. Tuli jännästi olo, kuin olisin yksin, aivan kuin Naavaparta olis muisto vain. Kuin lapsi joka laittaa kädet silmien eteen, vaihtelin ajatusta siitä, että olen yksin, tai Naavaparta on vieressäni, ja annoin tunteiden virrata. Oli aika voimauttavaa oikeastaan. Ei ollut niin kauheaa olla yksin, kyllä mä siitäkin selviäisin. Ja yhtäkkiä kun tuntui, että ei elämäni loppuisi vaikkei Naavapartaa enää olisikaan, myös menettämisenpelko kaikkosi ja osasin olla vain todella kiitollinen siitä, että hän on. Tajusin, että ei hän ole mua mihinkään hylkäämässä, vaikka vaikeita aikoja on ollutkin ja tulee varmasti olemaan välillä jatkossakin. Hän haluaa mulle vilpittömästi hyvää, eikä osaa lakata rakastamasta vaikka joskus haluaisikin. Siltä ainakin tuntuu. Itse en unohda rakastamiani ihmisiä koskaan, rakkaus pysyy vaikka polut erkanisivatkin. Tuntui samaan aikaan kuin olisi yhdessä ja yksin. Harjoittelin kotimatkan myös hiljaaoloa, ja sitä, että käveltiin erillään, kävelin niinkuin mua huvitti -yksin mutta yhdessä. Jäin haistelemaan kasveja, maistelemaan syötäviä kasveja ja metsämansikoita, enkä välittänyt siitä, mitä Naavaparta ajattelee, annoin hänen mennä omaa tahtiaan ja itse menin omaani. Tällaista lisää!

Haettiin koirat ja mentiin takaisin ulos. Yhtäkkiä tuli de ja vu -tunne vahvasti yhdessä mäessä. Se on aina hämmentävä fiilis. Olen elänyt tämän ennenkin, juuri tämän hetken! Kukkulan laella Naavaparta päästi yhtäkkiä koirani vapaiksi. Hän! Kukaan muu kuin minä itse, ei ole koskaan päästänyt niitä vapaiksi. Tuli irrationaalinen kauhu hetkeksi -ne vain juoksevat pois. Mutta annoin tunteiden virrata ja koirien juosta, tiesin etteivät ne lähde, vaikka siltä tuntuukin. Olen vain luottanut siihen, että kun itse hallitsen ne täysin, mitään pahaa ei tapahdu. Odotin, että ne itse tulevat luokseni. Ja hetken päästä toinen laukkasi sieltä iloissaan kuin kiittämään. Helpotus, vaikka tiesin että niin kävisi. Katseltiin koiria, oli onnellinen olo, pitkästä aikaa onnellinen olo ilman seksuaalisuutta, tuntui puhdistavalta.

Matkalla takaisin polulla Naavaparta huomasi jotain kiiltävää. Kiiltomato, ajattelin mielessäni, mutta torjuin ajatuksen heti; ei voi olla, se olisi liian hyvää ollakseen totta, sillä just muutama päivä sitten haaveilin, että saisinpa nähdä kiiltomadon kerran elämässäni. Mutta kiiltomato se oli! Aivan maaginen tunne. Otin sen käteeni, ja se ei säikähtänyt ja jähmettynyt, mennyt kippuralle tai ryöminyt kiireesti pois, kuten madot yleensä tekevät säikähtäessään, vaan tutkiskeli kättäni hitaasti vipeltäen ja sen pienet monet jalat tuntuivat mukavilta. Kiihotuin siitä, myönnän, tuntui että rakastin sitä -rakastan kaikkea kun rakastan itseäni. Yhtäkkiä se alkoi väristä kädelläni paikoillaan, ei purrut eikä jähmettynyt, värisi vain, samaan aikaan kuin itse laukesin. Tunsin oman kehoni tärinän, mutta erillään siitä tunsin kiiltomadon värisevän kädellä. Ihmeellistä, sanokoon muut mitä sanovat, mä haluan ajatella, että lauettiin jollain universaalilla tavalla yhtä aikaa ;D Vaikka totta kai voisi sanoa, että eivät kiiltomadot laukea. Mutta jokin elämänvoiman yhdistyminen siinä tuntui. Halusin, että Naavapartakin saisi sen kädelleen, mutta harmillisesti hän tiputti sen vahingossa, ja se hävisi. Ryömi varmaan piiloon koloonsa, mikä oli keskellä polkua. Voi, olisin halunnut sen lemmikiksi, tutustua siihen. Mutta ei kaikkea kaunista voi saada, voi katsoa hetken, tallettaa muistoihinsa ja päästää menemään. Sain kuitenkin inspiraatiota kiiltomadosta ja mulle tais tulla pieni kiiltomatofetissi kertaheitolla :D Aion maalata kiiltomatoja maalaauksiini. Jännä olento.

Puheltiin kotona ja katsottiin star trekiä, jossa hauskasti oli aika osuvia teemoja. Himon aaltoja kävi läpi kehoni välillä, sellaisia kun päässä ja koko kehossa "kohahtaa" ja tuntuu että sen voimasta korvatkin menee lukkoon hetkeksi. Se on ihanan tuntuista. Aistin, että Naavaparrallakin oli himot heränneet, oli ollut rankka ilta ja traumojentyöstöä, mutta myös hyvin kaunista ja vapauttavaa. Halailtiin hetki ja mentiin sänkyyn. Oli ikimuistoista, vielä huippuseksiäkin astetta huipumpaa seksiä. Fiilistä korosti se, että olen kokenut olevani epähaluttava viime aikoina, oon ollut epävarma ja kaikki hankaluudet ovat heijastuneet seksielämään, ei ole oikein tehnyt mieli kummallakaan aina ja on ollut pelkoja ja epävarmuutta. Mutta nyt se kaikki oli taas yhtäkkiä tipotiessään. Kun halailtiin, koin kuin olisin rakastamani nainen Helli välillä, kuin hän olisi osa minua, kuin mussa olisi kaikki maailman naiset tietyllä tavalla. Ja annoin sen fiiliksen olla, nautin siitä, siskoudesta, ei tarvitse olla parempi tai huonompi kuin muut, kaikki ovat yhtä. Tuntui jopa sisaruutta sen naaras-kiiltomadon kanssa, ja ajattelin, että kenties houkuteltiinkin toisemme esiin, kenties se näki mun hehkuni, jonkin sellaisen, mitä ihmiset eivät havaitse. Mistäs sen tietää, jos jäniksetkin nolona laittoivat päänsä puskaan kun tulin vastaan, jos himo ja toive "kohta saan seksiä" näkyi musta kilometrin päähän, kirkkaana kuin kiiltomadon loiste, jota itse ei vain huomaa ;D Koska aina silloin, kun ite olen rakastavassa mielentilassa, ihmiset viehättyy musta, huonossa mielentilassa taas ei. Se on itsestä kiinni, joten ei auta kuin opetella rakastamaan itseään vakaammin ja syvemmin!

Naavaparta oli super himokas ja määrätietoinen. Enkä estellyt laukeamista. Annoin itseni nauttia täysillä. Tuli mitä kummallisimpia ääniä, värisevää mongerrusta ja huudahduksia, itkua, huokauksia, päästin kaiken ulos mitä tuli ja Naavaparraltakin tuli ääntä. Hän on vapautunut seksissä muutenkin paljon viime aikoina -tärisee kauttaaltaan nauttiessaan paljon, ei enää kontrolloi ilmeitään vaan ihanasti vääntyy kasvot nautinnosta mitä jännempiin ilmeisiin ja pääsee ääniä. Äänten suhteen tuntuu olevan eniten estoja, minkä ymmärrän hyvin, koska niin on ollut itsellänikin. Varmaan jo lapsena opittua; hiljaa, hyshys, ei saa häiritä muita jne. Naavaparta sanoi ihanasti "sä vaan haluat ja toivot, että silitän sun niskaa", silitti selkärangasta sinne päin, välillä sipaisi nopeasti niin että huudahdin, mutta ei silitellyt niskaa lopulta koko seksin aikana kunnolla, sanoi että "pitää säästää jotain vanhoille päivillekin", mur :D Jäi hirveä himo niskan kosketukseen, kunnon härnääjä. Toisaalta, unohtui kaipuu niskaan, kun sain nautintoa jatkuvasti niin paljon muualta. Jo Naavaparran lämpö ja läheisyys sai laukeamaan, mutta pienetkin kosketukset, hipaisut ja suudelmat voimistivat laukeamista liki kivuliaaksi, kuin "tällejä" sähköiskuista koko kehossa. Suudeltiin kiihkeästi, kielet nuolivat toisiaan kuin lonkerot ja tuntui kuin Naavaparran kieli voisi luikerrella joka kolooni ja päästä kaikkialle. Hän tuntui jopa pelottavan himokkaalta, kuin jokin peto tai hirviö joka voisi vain syödä tai tappaa miut, mutta silti kun luotin ja rakastin, annoin elämäni hänen käsiinsä. Ajattelin, että jos hän haluaa mut tappaa, tappakoon, luotan täysin. Ihana tunne. Antautua ja rakastaa ehdoitta, luottaen täysin. Naavaparran tunkeutuminen sisääni tuntui myös aika uudelta ja jännittävältä, brutaalilta ja hellältä samaan aikaan. Yhdynnässä sain myös paljon orgasmeja, vagina tuli kipeäksi, Naavaparran elin tuntui valtavan suurelta ja tunsin itseni aivan vastasyntyneeksi "synnytettyäni" itseäni koko yön, olin äärimmäisen herkässä tilassa. Naavaparta oli laukeamaisillaan koko ajan, mutta nautti musta pitkään, pidätellen orgasmiaan ja antaen mulle lukuisia. Laukes lopulta takaapäin eläimellisesti naiden pitäen rinnoistani kiinni. Se on jotenkin tosi ihana tapa, rakastan kun hän puristaa rintojani samalla. Ja juuri ennen Naavaparran laukeamista ajattelin: täytä mut rakkaudellasi, rakkauden siemenillä, pistä paljon hyvää itämään muhun sen tilalle, mitä olen tänään synnyttänyt.. Saa nähdä, millaista muhun kasvaa <3 Vaikkei me lapsia hankita, toisissamme paljon hyvää kasvatetaan ja synnytetään itsessämme ja itsestämme. Naavaparrallakin oli tosi hyvä orgasmi, en olis kyllä muuta uskonutkaan vaikka hän olis toisin väittänyt, sen vain tunsi ja tiesi, että todella hyvin laukesi hänkin. Niin, ja koira katsoi niin anovasti kun istuin seksin jälkeen pöntölle pissalle, että Naavaparta sanoi miten se haluaisi nuolla spermani. No, mikäpä ettei oikeastaan, ettei mene hukkaan, ajattelin, ja asetuin kaakelilattialle istumaan haarat levällää. Pikkunarttuseni alkoi nuolla todella innokkaasti -ensin reisiä samalla mua katsoen, sitten suoraan haaroväliä. Se vain nuolee niin voimakkaasti, koko ajan samalla intensiteetillä, ei ymmärrä mitä on hellä nuoleminen.. piti peittää klitta kun tuntui liikaa, ja silti aukon nuoleminenkin tuntui liikaa mut kestin kun se oli toiselle niin suuri ilo :D Pyllyreikää se nuoli erityisen innolla ja Naavaparta sanoi, että taitaa olla kaikkien narttujen yhteinen intohimo tuo perseennuolenta ;D Mä oon oikeasti jäänyt ihan koukkuun Naavaparran anaaliin, nuolisin sen vaikka likaisenakin, se tuntuu niin ihanalta, "kodilta" ja oikealta, kuin se ois kieleni koti. Ja enpä oo sairastellut paljoa, uskon että se pitää myös vastustuskykyä yllä ja menee meidän kaikki bakteerit vaihtoon :) No, orkkua en koiran nuolemisesta saanut (tällä kertaa), mutta sille se tuntui olevan todella suuri ilo ja nautinto, oli aivan tohkeissaan kun sai nuolla Emäntänsä pimpistä Isännän spermat, joten sen ilon halusin sille suoda. Pesin tosin pimpan huolellisesti sen jälkeen, ihan vain varmuudeksi ettei tule tulehdusta. Vaik vaginan toleranssikin kyllä kasvaa kun saa haasteita, ei tule tulehduksia niin helposti, mut ei sitä nyt silti tietentahtoen kannata riskeerata.

Kohta voisinkin antaa kunnon pitkän miellytyksen. Eilen hieroin myös pitkään Naavapartaa varpaista niskaan, hän itkikin vähän samalla (todella huomaa vapautumisen, ja nyt kun ollaan saatu mun traumoja työstettyä aika paljon, akuuteimpia pois tieltä, alkaa olla Naavaparran vuoro <3).

Ahhh, nyt taas rakastan elämää ja itseäni ja oon niin kiitollinen, että täällä olla ja kokea saan!

maanantai 17. heinäkuuta 2017

Uniseksi- fantasiani toteutui osittain!

On ollut mieliala paljon maissa tänä kesänä. Yksi syy on, että päädyin luopumaan haaveestani, että Hellin kanssa voisi syntyä jotain syvempää. Hän on ainoa nainen, jota olen kokenut rakastavani, mutta suhde ei vain etene mitenkään, enkä edelleenkään tiedä kuinka vastavuoroisia tunteet ovat. Se ei olisi sinänsä ongelma, mutta olen huomannut epätietoisuuden tuovan enemmän murhetta kuin iloa mulle, joten päätin, etten toivo enää mitään. Pysyn Hellin ystävänä, mutta haaveet suhteesta olen haudannut, en usko että se toimisi edes, vaikka Helli alkaisikin yhtäkkiä näyttää tunteitaan selvästi. Hellillä on samantapaisia traumoja kuin itselläni, mutta ei suostu puhumaan niistä, tai muutenkaan keskustelemaan avoimesti, ja se on mulle tosi tärkeää. Tajusin, että jos jokin suhde tulisikin, siitä tulis hyvin hankala. Joten parempi että koetan unohtaa Hellin siten etten kaipaa ja haaveile, ja tyydyn ystävyyteen ja todella harvoin näkemiseen. No, on tämä kesä ollut aika viileä ja sateinenkin, mikä on häirinnyt mm. koko talven haaveilemaani luontopuuhastelua. Olisin halunnut olla luonnossa ja naida paljon tänä kesänä. On tässä muitakin syitä ollut, mökkireissun jälkeinen riita josta kesti palautua, ja pintaan nousseet hylkäämistraumat. Ja se, etten ole saanut nukuttua öisin kun tuli jokin allerginen reaktio ja kutittaa ihoa yökaudet, kun tajusin ottaa allergialääkettä kokeeksi, kutinat loppuivat, toki silti olis hyvä mennä lääkäriin. Yöunet on nyt muutenkin jääneet huonoiksi, yksinnukkuminen ahdistaa siten, etten pääse syvään uneen. Nukkumaanmeno pelottaa, vaikka hengitän syvään ja rauhoittelen itseäni, syke on silti korkealla ja nukahdan "valmiustilassa" ja oon valmis laittamaan äkkiä valot päälle pienimmästäkin ärsykkeestä. Osittain keväisen seremonian "hinta" tuo pimeydenpelko, osittain pelottaa myös hyväksikäyttöjutut. Tunne, kuin asunnossa olisi joku tai jokin, vaikka tiedän ettei ole. Kuin pieni lapsi, joka pelkää että sängyn alla on joku. Naavaparran vieressä ongelmaa ei ole, mut en voi joka yö nukkua vierekkäin, koska sit Naavaparran unet menee -minä kun tunnetusti pyöriskelen paljon ja olen vuoroin liian kuuma, vuoroin viluinen öisin. Ja sit vielä usein laukean, liikehdin ja äännehdin unissani, joskus herään painajaiseen huutaenkin. No, laukeilut nyt ei Naavapartaa haittaa, todella harvoin hän (tai nykyään enää itsekään) edes herää siihen, kun tärisen orgasmista.

Nyt on kuitenkin pari päivää ollut jo tosi hyvä ja toiveikas mieli. Kyllä tästä vielä hyvä kesä tulee, vaikka osa kesästä onkin mennyt alamaissa. Vielä on kesää jäljellä! Tosi paljon auttoi puhuminen kunnolla ja oivallukset. Ja Naavaparran lohtu, jota olen viime aikoina tarvinnut kyllä liikaakin. Seksikin on ollut vähän epävakaista, välillä tosi hyvää seksiä, mut välillä taas mennyt puihinkin kun jommallekummalle on tullut epävarmuutta tai häiritseviä ajatuksia pintaan. Yks seksikin alkoi tosi ihanasti, mutta sit tuli pelkoja ja loppuseksi oli huonoa. Sain alkuseksissä orgasmeja tuosta noin vain, mut loppuseksistä en enää yhtään ja olis tehnyt mieli melkein vain lähteä pois, mut halusin että Naavapartakin saa laueta. Laukeshan hän lopulta siten et runkkas itseään kun mä nuolin kiveksiä (suuseksikin tuntui epämiellyttävältä itselleni sillä hetkellä kun kokeilin), mutta orgasmi oli aika työn takana ja jäi laimeaksi. Toisaalta on ollut aivan upeita hetkiä ja seksikertoja, mutta nämä pieleen menneet on ahdistaneet meitä kumpaakin. Enemmän mua, koska ehdin jo pelätä, et onko meidän seksi lopullisesti pilalla (voi, kun oppisinkin luottamaan tulevaisuuteen paremmin!)

On siis ollut muiden vaikeiden tunteiden takia vähän epävakaista ja vaikeaa seksirintamallakin. Pari yötä sitten pyysin Naavaparran antamaan mulle yöhalauksen, että olis turvallisempi olo käydä nukkumaan (kun tuo epämääräinen turvattomuudentunne on nyt vaivannut öisin). Siitä jotenkin lähti, Naavaparta kutitti ja miellytti samaan aikaan, se oli oikein jännä ja kiihottava tunne, sain monta monta orgasmia, sillä kertaa otin vain vastaan, kerrankin niin, sillä yleensä kumpikin saa nautintonsa ja aika usein miellytän myös pelkästään Naavapartaa. Siitä se kuitenkin lähti, mieliala koheni orkuista hieman ja seuraava päivä oli jo parempi mieli kuin pitkään aikaan, eli eilinen. Naavaparta on 3 viikon pornotauolla kokeeksi, eikä mullakaan ole tehnyt mieli masturboida, halutaan nyt saada kumpikin seksistä nautintomme. Toisaalta, mulla ei mielialan ollessa maissa tehnyt oikein mielikään yhtään mitään.

Eilen oli aivan huippuseksiä! Kumpikin osattiin olla siitä äärimmäisen iloisia ja kiitollisia, koska hyvä seksi ei ole nyt ollut itsestäänselvyys. Se lähti siitä, kun mulle tuli suorastaan pakottava halu käydä antamassa Naavaparralle yöhalaus. Siitä tulikin yösuudelma, ja Naavaparta kantoi mut sänkyyn kovettuen hetkessä. Epävarmuus oli kummaltakin poissa, sanoin silti ihan ääneen, että jos ei nyt sittenkään onnistu, säästetään huomiseen niin on vielä suuremmat himot. Mut ei tullut kummallekaan pienintäkään epävarmuutta. Sain paljon orgasmeja, en keskittynyt lainkaan painamaan kokemuksia mieleeni, vaan nautin vain, siksi en siitä juuri mitään muistakaan muuta kuin mahtavan flow:n ja tuntui taas kuin oltaisiin jumalolentoja jotka rakastelevat <3 Naavapartakin laukesi voimakkaasti sisääni. Uinahdin seksin jälkeen, en jaksanut kertakaikkiaan nousta, oli niin raukea olo. Naavaparta makoili vieressä tovin, peitteli mut sitten ja meni katsomaan elokuvaa, koska ei saanut vielä unta kun oli nukkunut myöhään päivällä toisin kuin minä heräsin aamuvarhain mattojenpesuun.. Torkuttuani pääsin tolpilleni, oli tosi euforinen ja onnellinen ja ennen kaikkea helpottunut olo, ettei tässä mitään ole käymässä, syvä yhteys, hyvä seksi, rakkaus ja intohimo ovat todellakin tallella, niinkuin Naavaparta on kokoajan vakuutellut, mut pelkoni ovat välillä sanoneet toista.

Käytiin nukkumaan aamuyöllä. Näin jotain eroottista unta kasvista, minkä halusin siirtää isompaan ruukkuun. Joo, kuulostaa oudolta, mut sopivassa mielentilassa koen intohimoa mitä tahansa elävää kohtaan.. Olin jännässä unen ja valveen rajamaastossa, näin unta, mutta olin silti tietoinen myös ympäristöstäni. Erilainen kuin valveuni, koska tässä olin läsnä sekä unimaailmassa, että reaalimaailmassa. Tai pikemminkin niin, että olin unimaailmassa, mutta tunsin edelleen, miten kehoni reagoi ja kuulin kaukaa omat äännähdykseni. Minähän usein liikun ja äännähtelen unissani, Naavaparta on siihen aika tottunut eikä yleensä herää siihen :D Aistin, että hän oli hereillä vielä, sen vain jotenkin tuntee, nukkuuko toinen vai onko valveilla. Oli kiusallista olla siinä niin avoinna, paljaana. Tunsin laukeavani, unessa tajusin sen, mutta tunsin myös miten kehoni tärisi kaikkialta ja ynähtelin unissani. Tiesin, että Naavapartakin huomaa, mutta en pystynyt silti kontrolloimaan itseäni, olisin voinut herätä halutessani, mutta halusin pysyä unessa ja nauttia. Naavaparta alkoikin yllättäen hyväillä minua, hetken päästä aika ronskistikin. Koetin pysyä unessa, mutta heräsin, silti jäin kivaan raukeaan oloon ja esitin nukkuvani. Naavaparta oli kuulemma tosin huomannut heti, kun heräsin, sen vain tietää jostain.. Koetin olla aivan veltto, mut oli vaikea peittää orgasmien aiheuttamia lihasnykäyksiä, säpsähdyksiä, ynähdyksiä ja tärinää :D Tuntui todella kiihottavalta silti eläytyä nukkuvan rooliin. En "tiennyt" yhtään, mitä Naavaparta tekee, onneksi hyvin ihanasti helli ja miellytti mua. Työntyikin lopulta sisääni, siinä oli aika vaikea estää reaktioita. Laukeilin aikalailla koko ajan. Naavaparralla oli ollut fantasia kotirouva-raukasta jota näin kaltoinkohdellaan, mutta oikeasti vain nauttii siitä. Heh, vähän sama kuin itselläni, ajattelin miten nukkuvaa "hyväksikäytetään", mutta nauttiikin vain siitä. Naavaparta nai mua pitkään, kuvittelin välillä olevani nukke, välillä nukkuva. Jossain vaiheessa tosi tuli pakottava halu ottaa olkapäistä kiinni ja ohjata, olla hetki itsekin aktiivinen, voisihan nukkuvakin unissaan toimia niin :D Mä sain hyviä orkkuja ja Naavaparta laukes myös hyvin, vaikka oli jo muutama tunti aiemmin lauennut.

Tänään kävin treffeillä yhden uuden ihmisen kanssa, jonka olen pitkään halunnut tavata, mutta hän oli ulkomailla kauan. Kiinnostavia miehiä tuntuu olevan paljon, mut ei niin paljoa kiinnostavia naisia! Mutta väliäkös sillä, jos kivoja miehiä löytyy, olkoon sitten niin, ehkä se unelmanainenkin joskus osuu kohdalle. Siihen asti, hyvä vain jos on paljon hyviä seksikumppaneita ja/tai ystäviä! Oli tosi kivat treffit. Mua kyllä ujostutti jostain syystä aika paljon. Mut tuli kivan syvällisiä keskusteluja. Lopulta kysyin, haluaisiko hän päähieronnan. Siitä tuntui luontevalta pyytää toinen syliin. Nautin auringon lämmöstä ja säteiden hyväilystä reisilläni, ja näköjään myös tuon miehen hento sormenpäiden kosketus toimi lisäboostina niin, että laukesin vähän nolonkin nopeasti. On ollut aika korkeat himot nyt, kun seksi alkoi taas sujumaan :D Rakastan itseäni ja oon taas sovussa itseni kanssa, ja haluan nauttia tästä kaikesta täysillä. Toki kunnon itkukin tekis hyvää ja on tarkoitus toteuttaakin lähiaikoina, itkeä niin kauan että pääsen juureen asti ja huudan tuskaani kunnolla. Yks päivä päästiin jo huutoon saakka itkussa, mutta siihen jotenkin tyssäs, tuli estoja päälle. Kyllä se vielä onnistuu, on onnistunut ennenkin. Niin, tuntui ihanalta tuon miehen läheisyys ja tuntuu kuin oltaisiin jo aika läheisiä, vaikka vasta ekaa kertaa tavattiin ja netissä juteltu aiemmin pitkään. Toivoin kovasti, että hän laittaisi kätensä kohdulleni, kohtu tuntui kaipaavan hellyyttä ja huomiota. Ja kas, yhtäkkiä tunsin käden alavatsallani! Kuin hän olis aavistanut toiveeni. Alkoi naurattaa ja nolottaa, kun tärisin siinä orgasmeista toisen vain pitäessä kättä vatsallani, pääsi välillä äännähdyskin kun toinen teki jonkun "intensiivisemmän" liikkeen, kuten hipaisi kädellään. Oltiinhan kuitenkin keskellä yleistä puistoa, muita ihmisiä piknikillä aivan lähellä.. Silti kuin oma kupla. Makasin myös hänen päällään, nautin paljon ja tunsin peniksen nytkähdykset vatsaani vasten. Jokusen kerran taisin vahingossa huudahtaakin, kun peniksen sykähdys vatsaa vasten tuntui niin intensiiviseltä. Nolotti, mutta kuitenkin hyvällä tavalla :D Hänkin nauroi mulle, mut lempeästi, ja sanoi että olen ihanan herkkä, ei tarvitse nolostella.. Tykkäs myös kun kutitin. Hmmmh vaikuttaa aikas kivalta, mutta en nyt vielä odota mitään. Saa nähdä. Enkä tiedä onko aikaakaan edes intensiiviselle suhteelle, katsoo nyt mitä tästä tulee. Mut oli kiva kesäilta ja olin iloinen siitä, että pystyin noin hyvin nauttimaan ja vapautumaan uuden ihmisen seurassa -se tuntui rakkauden esiasteelta, vähän kuin rakastelulta, vaikkei tunnettukaan, eikä itseasiassa edes suudeltu, se jää seuraavaan kertaan, aika loppui kesken!

Treffeiltä kiiruhdin Naavaparran luokse naimaan. Ei paljoa aikailtu siinä, vaan mentiin aikalailla heti sänkyyn. Otettiin pienet savut ensin pitkästä aikaa. Oli tosi ihanaa seksiä, olin jo valmiiksi vieraan miehen virittämä, Naavaparta pääsi ns. valmiiseen pöytään. Tuli tosi raukea olo, halusin vain olla ja maata ja nauttia, joten Naavaparta miellytti mua, nautittiin molemmat kun pienistäkin hipaisuista laukeilin, ei ollut vaikea antaa mulle nautintoa.. Harmi, että tuli yhtäkkiä kauheat vatsanväänteet ja alkoi PIERETTÄÄ ihan perkeleesti. Ja sitä on jatkunut koko illan :D En tiedä onko mulla jokin ruoka-aineyliherkkyys. Mut paukuttelin menemään kunnolla siinä sitten, varoitin aina et kohta törähtää ja Naavaparta väisti ja naurettiin. Mut ei ois kannattanut vatsakipujakaan sietää, ollaan sovittu et meidän suhteessa saa pierrä rauhassa :D No, hetkeks ne pierut vähän laski tunnelmaa, ne oli nimittäin jäätävän kauhean hajuisia. Naavaparta kuvas niiden hajua: "Kuin kovia jäniksenpapanoita, mitkä on kuorrutettu suklaalla ja sitten niitä käristetään nuotiolla" ja "nyt tuli sama haju kuin suoraan jäteautosta, mikä on kerännyt puolimädäntyneitä roskia". Sellaisia tosi erikoisia, kirpeän makea mutta etova haju. Huhhuh! Pitäis mennä lääkäriin varmaan tämän kutinan ja vatsavaivojen takia ja kertoa samalla noista jäätävistä pieruista ja vatsaturvotuksesta, ei kai se ole normaalia että pieraisee minuutin välein vatsa turvonneena, varmaan jokin ruoka-aineherkkyys.. Jokatapauksessa, nauru on terveellistä ja saatiin hyvät naurut pieruistani, ja ei ne hetken päästä enää häirinneet seksiä, vaan himoiten jatkettiin :D Oli oikein hyvää seksiä. Taas orgasmeja koko ajan, todella hidasta ihanaa naimista ja Naavaparta laukes tällä kertaa muhun takaapäin pitäen rinnoista kiinni sellaisessa apinamaisessa eläimellisessä asennossa. Tänään voisin vielä antaa kunnon pitkän suuseksimiellytyksen ihan siitä ilosta, että sattuu olemaan 17.7.2017. Oho, taas tuli karmean hajuinen makea pieru. Annettiinkin mulle lempinimi "karkkipieru" näiden tämänpäiväisten takia..

Ihana olla taas onnellinen, ja oma hupsu itseni! En halua soimata itseäni enää siitä, että oon ylihalukas. Vitut, mä oon mitä oon, deal with it! Ja mulla on oikeus nauttia, ja rakastaa. Tästä nyt jäi varmasti paljon kertomatta, mutta olkoon. Jokin aika sitten sain annettua Naavaparralle hyvän yhdistelmäorkun eturauhashieronnalla ja suuseksillä. Sit oli yks aivan ihana suuhoito, kun katsottiin toisiamme silmiin koko ajan, laukeilin ottaessani suihin ja Naavaparran kasvot sumeni nautinnostani. Ja mitäs kaikkee. Mut nyt en kerkeä kirjoittaa enempää, Naavaparran penis kutsuu!